naama umpeen, mä rakastan sua

6. ~treffeille?~

• Ivy •

Tuijotan Ericiä tuimasti silmiin, kulmakarvojeni painuessa lähes kiinni toisiinsa epämieluisan ilmeeni ansiosta.

"Mä en pue tätä" ilmoitan, luultavasti lähemmäs seitsemättä kertaa, painottaen voimakkaasti sanaa 'ei'. Valkea, vaaleanpunaisilla kukilla printattu mekko kiristää inhottavasti mun rintaa, ja alaosa on ihan liian liehuva ja löysä. Kokonaisuus on tosi outo. Aivan kamala.

"Sä et voi ilmestyä tonne taas jossain roskasäkissä" Eric kiristelee hampaitaan, äristessään mulle mahdollisiman matalaäänisesti, jotta mun vastahakoisuuteni ei nolaisi miestä ulkona turisevien vieraiden edessä. "Sä puet sen nyt, tai sä et pääse kuukauteen ulos kenenkään kanssa"

Meillä on tosin vähän eri käsitykset roskasäkeistä.

"Hah, sä tiedät että se ei toimi noin kuitenkaan, Eric" tirskahdan, vilkaisten sänkyni vieressä olevasta ikkunasta vihreälle pihamaalle.

Se suorastaan tulvii ihmisiä, jippii.

"Okei, sä voitit" hän murahtaa, ja heittää jonkin sortin vaatekaupan logolla varustetusta paperipussista kaivamansa toisen mytyn käsiini. "Ole hyvä, ja pue se päällesi"

Mä tiedän että hän on vihainen, mutta mä tiedän omat rajani aivan yhtä hyvin. En viihdy mekoissa, okei?

"Mä tykkään vähän tiukemmista, tää on aika..Mummokas" irvistän venyttäen rumaa hametta kasvojeni edessä, saaden Ericin lähestulkoon kiehumaan. "Nämä värit ei ole kauniit yhdessä, sentään Pradalta olettaisi jotain enemmän"

"Idelle, me ollaan oltu täällä nyt yli 20 minuuttia, sä pistät sen hameen päälle nyt" mä peruutan petaamattomalle sängylleni istumaan, tuijottaen 'isäni'
sinisiä, vihaa pursuavia silmiä. Ei ole kaukana, että mä voisin nähdä savun nousevan tuon korvista.

En vieläkään tajua mikä vika olisi ollut tulla esiin bikineissä, saati sitten lökäreissä ja t-paidassa, mun mielestä se olisi ollut ihan okei. Mä en ole täällä juhlimassa, mä uskon että olen täällä ilmoittamassa 'olen Ivy, se tyttö kenestä Sandra on teille kaikille jo juorunnut'.

"Syvimmät pahoitteluni, mutta mä en aijo tulla alas noin, valitettavasti mun on varmaan jäätävä tänne" päästän suustani karkaamaan mairean haukotuksen, kellauttaessani itseni taaksepäin makuuasentoon.

Eric pysyy hetken hiljaa pää kuiviin kämmeniin painettuna. Mä tiedän että sille ei ole helppoa antaa periksi ja myöntää että mä olin 'oikeassa'. Omalla tavallaan mä nautin siitä miten helppoa joitakin on kontrolloida. "Nyt puet jonkun nätin... peittävän asun päälle ja tulet alas okei"

Mä nostan enkelimäisen hymyn kasvoilleni ennen kuin tuo peruuttaa pois mun huoneesta, antaen mulle mahdollisuuden vihdoin valita oman asukokonaisuuteni. Revin inhottavan mekon suolakeksien takia turvonneen kehoni ylitse lattialle ja kiskon sen tilalle valkopinkkiruudulliset shortsit, jotka joku on jossakin vaiheessa siirtänyt mun vaatekaappiini.

Mun pitäisi oikeasti alkaa rajoittaa yöllisiä napostelukeikkojani keittiöön, tai tursuan kohta läpi omasta ihostanikin.

Mä vedän vielä mustan japanin kielisillä tekstillä koristellun hupparin paljaiden rintojeni ylitse, ennen kuin mä pääsen pomppaaman muutamien rappusten yli alakertaan. Ulkona vallinnut kohina ja turina loppuu täysin, kun mun jalkani astuu ensimmäisenä vaalean ruskealle puuterassille. Mä en ole täysin sinut sen asian kanssa, että jokainen pihamaalle kokoontunut ihminen tuijottaa mua kun mä olisin vieraalta planeetalta ufolla lentänyt hyypiö. Jopa ne ketkä mä takaan nähneeni aikaisemmin.

"Ivy, rakas hei" Sandra kiljaisee huomatessaan mut, kipittäen pitkillä piikkikoroillaan koko matkan grilliltä eteeni. Rakas? Rakas on vähän turhan paljon tässä vaiheessa, eikö? "Nätit pöksyt..aika lyhyet" hän supattaa korvaani, vetäen samalla mua käsivarrestani peremmälle pihamaalle.

Mä en oikein osaa toimia naisen vieressä, joka on korottanut ääntään esitelläkseen mut kaikille. Mä päädyn vaan tuijottamaan sormiani, jotka jännityksen seurauksena alkavat heti räplätä toistensa kynsinauhoja. Tosi epämiellyttävä tilanne.

"....Joten, otetaan Ivylle"

***

Mun silmät tutkii tiiviisti edessäni, jonkinlaisella ulkotakkapaikalla leimuavaa tulta kääriytyessäni paremmin pörröisen viltin alle. Suurinosa niistä kaikista vieraista on lähtenyt jo aikoja sitten, muutamia kasvoja vielä siellä täällä.

Mä tunnen sokerin narskuvan hampaissani kun tungen vielä yhden vaahtokarkit poskeeni, ennen kun mä kerkeän huomata jonkun pojan kävelevän mua kohden.

"Sä olit Ivy eikö vaan?" se hymyilee, viitaten eleillään jollakin tapaa siihen, että haluaa istua vierelleni.

Pojalla on vaaleat laineet, sellaiset surffarihiukset. Mä olen varma että se on yksi niistä Blaken kavereista, mä en vaan saa päähäni minkäänlaista nimeä. Valkoinen paita korostaa sen rusketusta, ja käsivarsien lihaksia. Sillä on nätit, tosi symmetriset kasvot, kaikinpuolin se on tosi hyvännäköinen.

"Joo, istu vaan" mä sanon kun olen saanut tahmaisen vaahtokarkkimössön alas kurkustani. "Mikä sä olitkaan?"

Hän tuijottaa mua hämmentyneesti, kurtistaen kulmiaan kuin miettien mitä sen kuuluisi vastata, ennen kuin mä tajuan korjata. "Siis mikä sun nimi on"

"Ai niin, Aiden" poika, Aiden naurahtaa. "Mä en ole ikinä tajunnut miks kukaan haluaisi syödä vaahtokarkkeja noin"

Hän varmasti kiinnitti huomiota, miten  mä olen popsinut kyseisiä sokeripommeja kypsentämättöminä lähes puoli pussia illan aikana.

"En mäkään oikeestaan, mutta mä näyttäisin tosi surulliselta jos mä paahtaisin niitä täällä yksin" hymähdän, seivästäessäni yhden pullean vaahtokarkin metallisen grillitikun lävitse. "Mutta nyt kun mä en ole yksin, se on ihan okei"

Aiden naurahtaa hivuttaessaan kehoaan vähän lähemmäs omaani, kun mä ojennan toisen kepin sille.

"Mä haen mun takin sisältä, voitko sä paistaa tätä sen aikaa"

"Sä mahdut kyllä tähänkin" totean raottaen vilttini nurkkaa, Aidenin suun kaartuessa pieneen hymyyn.

"Ihan miten neiti tahtoo" poika hymähtää, tunteistani tuosta hehkuvan lämmön kokoajan lähempänä itseäni. "Mä mietin vaan että haluisitko sä lähteä joku ilta ulos mun kanssa..niinkun oleilemaan vaan"

"Mä en harrasta treffailua" mä ilmoitan tunkiessani sisältä sulaneen vaahtokarkin suoraan tikun päästä suuhuni.

"Ei, siis niinkun kavereina vaan" Aiden sopertaa. Sen posket on suloisen punaiset mun 'väärinkäsitykseni' seurauksesta.

"Ai, toki, milloin vaan" mä en yritä johdatella sitä harhaan, mutta iltaviileys saa mut painamaan itseni ihan vähän lisää Aidenin vartaloa kohden, saaden sen sävähtämään kevyesti. "Sori"

"Sulla on jotain tossa" hän koskettaa etusormellaan mun vasemman hymykuoppani kohdalta, siivoten sinne päätynen sotkun pois yhdellä pyyhkäyksellä.

"Mä tähtäsin suoraan suuhun, ei voi olla!"

"Ei se haittaa, sä näytät silti kauni-" Aiden on aloittamassa, jolloin mä putoan suoraan herkistely kuplastani takaisin maanpinnalle.

"Sun vaahtokarkki syttyi just tuleen"

Tämmönen pikaluku taas woop
toivottavasti tykkäsitte!!!🌝

nyt taas palataan kouluu niin en oo varma millon seuraavan luvun kerkeän kirjottamaa ni kirjotin nyt😌 tosin piakkoinhan se kesälomaki alkaa nii sitten viimeistään taas!