New life (in Finnish)

Ennen tuntia

Meillä oli kaikilla ensimmäisenä kemiaa, jossa olin ollut, ihme kyllä hyvä. Mietin itsekseni, että kukakohan ottaisi minut pariksi vai päätäisikö opettaja parit itse. Meillä kemia oli ollut enemmän teoreettista, mutta olimme silti istuneet pareittain, koska luokassa oli ollut kahden istuttavat pulpetit.

"Hei, tota Anna?" Niall kysyi.

"Joo," sanoin. Niall näytti hetken hämmentyneeltä, mutta sitten tajusi, että halusin hänen jatkavan lausettaan.

"Nii... me ollaa varmaa parei, ku kaikil muil on pari, ku mä olin viime vuonki pariton," Niall jatkoi.

"Okei, se on kiva, et must on jotai hyötyy," sanoin hymyillen iloisesti.

"No ootko hyvä kemias?" Niall kysyi.

"No, joo, ihan ookoo, entäs sä?" kysyin kiusaten, koska Niall näytti vähän kiusaantuneelta.

"No, en, mä en osaa oikee mitää," Niall sanoi pää nuokuksissa.

"No, sit me korjataan se tänä vuonna!" sanoin hymyillen enkelin hymyä.

Teinkö oikein, kun kannustin Niallia, kyllä. Oliko se hyvä, kyllä. Pystyisinkö siihen, kyllä. Tähän mennessä, kaikki hyvin, ajattelin. Niall hymyili minulle hymyä, joka kieli arvostuksesta.

Seisoimme luokan ulkopuolella odottamassa tunnin alkua, kun Emma Stone tuli puhumaan minulle.

"Mitä sä teet noitten luusereitten kaa?" Emma kysyi ja huomasin, että hänellä ei ollut hirvittävän hyvät välit poikien kanssa, mutta uskoin, että sentään jonkunlaiset, koska he olivat, oikeasti olivat koko koulun parhaan näköiset pojat.

"No itseasiassa, ne on mun kavereita, että jos ei kiinnosta, nii voit suksii kuuseen!" sanoin vihaisesti ja näin poikien katsovan minuun järkyttyneesti ja Harryn jopa heiluttavan kättään kurkullaan.

"Rohkeaa, mutta en tiedä kannattiko se. Meistä olis voinu tulla kavereita, mut ei, sä sait just vihollisen.... pahan vihollisen," Emma sanoi ja lähti kävelemään pois päin.

"No, en mä teijän kloonien kans ois halunnukkaa olla!" huusin hänen peräänsä ja hän selvästikkin oli kuullut huutoni, koska hän naurahti kuuluvasti, kävellessään klooni joukkonsa luokse.

"Sun ei ois pitäny sanoo mitään. Sun ois pitäny mennä tonne ja sust ois pitäny tulla tollane piru. Kaikki tän koulun tytöt haluu tonne, ne on ne suositut. Miks sä et menny?" kuulin Zaynin kysyvän.

"Ai, miks? No mä kerron sulle miks. Mä olin mun entisessä koulussa tollane "piru"  ja joo se oli kivaa, mut mä oon teijän kaveri. Teijän kaikkien kaveri ja ootteko koskaan kuullu semmosesta, ku kaveria ei jätetä? Jos ette nii mä ainaki oon ja mä en oo jättämäs teitä mihinkää!" sanoin ärtyneesti.

Pojat katsoivat minuun erityisen hämmentyneinä, mutta eivät sanoneet mitään. Tästä tulisi hyvin, hyvin kiusaantunut tunnin odottelu ja se kaikki yhden typeryksen takia. Minun teki meili mennä repimään Emmalta pää irti, mutta en voinut, koska en uskonut poikien tulevan pysäyttämään minua ennen, kun teen mitään pysyvää vahinkoa hänelle.

"No... miten teillä on muuten kesä mennyt?" Louis kysyi tehdäkseen tunnelmaan muutoksen. Tiesin, että hän ei tarkoittanut minun kesää, koska minulla se ei ollut mennyt niin hyvin.

"No, aika paljon sitä tavallista. Molemmat, jossain ties missä, pettämässä toinen toistaan," sanoin Harry. Miten joku voi sanoa noin omista vanhemmistaan? Minä en ainakaan olisi voinut, mutta ehkä Harryn tilanne olikin erilainen.

"No, meil oli äiti kotona vaihteeks, mut isä sai kutsun tutkimaa jotai murhaa, Sydneys kesän loppu puolel," sanoi Niall ihan, kuin se olisi aivan normaalia. Muut vain nyökyttelivät.

"Meilkää ei ollu ketää koton, ku molemmat oli, jossai Suomes tekee, jotai työ juttui, mut ei mitää hajuu mitä," sanoi Zayn niin, kuin sekin olisi normaalia, ettei tiedä, mitä vanhempansa tekivät töissä.

"Meil oli ihmeelistä, kyllä KAIKKI koton," sanoi Liam aivan, kuin se olisi epänormaalia.

"Mä olin yksin siivoojan kans koton, enkä tehny mitää koko kesän," sanoi Louis.

"Teil on ollu masentavat kesät," sanoin nauraen.

"Eiks sul sit oo ollu yhtää?" Harry kysyi ilkikurisesti.

"No, joo ehkä vähän," sanoin hymyillen, ehkä olin jo pääsyt yli siitä, että vanhempani kuolivat, ehkä en.

No siis tää inspiraatio tuli aamul jossai seittemän aikaa, mut toivottavasti kelpaa. En takaa, et ei oo kirjotusvirheit. Ja kiitos, kun luet mun ficcei! Lukemisen iloa!
Julia kiittää ja kumartaa! :)