New life (in Finnish)

Emma

Tossa ylhääl on Genevieve Gaunt, jonka näköseks mä aikalailla ajattelin Emman, mut muistakaa et tää on vaa mun mielipide. ;) luv ya!:)

Emman nk.

"Sopiiks tää väri mulle?" kysyin Annalta, tytöltä, jota minun pitäisi vihata, joka on paras kaverini.

"Joo, se näyttää täydelliseltä!" sanoi Anna kiljaisten.

Minä ja Anna. Me olimme ehdottomasti koko koulun parhaan näköiset tytöt. Tietenkin meistä oli mukavaa, kun nuo mielistelijät, joita kavereiksikin kustutaan, seuraavat meitä joka paikkaan. Tietenkin me olimme onnellisia, kun pojat katsovat meitä haluavasti ja tytöt kadehtivasti.

Me olimme erilaisia. Annalla oli vaaleat hiukset minulla ruskeat, Annalla siniset silmät minulla ruskeat, Annalla oli enemmän rahaa, minulla oli vanhemmat, Anna oli myötä tuntoinen ja halusi kaikille aina vain hyvää, minä en. Eli olimme erilaisia ja aluksi olimmekin vihanneet toisiamme, mutta nykyään olimme erottamattomat.

Onneksi Anna oli päässyt eroon niistä luusereistä Louisita, Liamista, Harrystä, Niallista ja Zaynistä. Hän kyllä vieläkin katseli aina välillä heitä, kun luuli etten huomannut. Hänen katseestaan näki, että hän kaipasi poikien kanssa oloa aivan, kun heidän kanssaan olisi ollut helpompaa, kun minun kanssa.

Onneksi oli pelastanut Annan ne pojathan olisivat vetäneet hänet pohjalle, josta kukaan ei olisi voinut nostaa häntä. En edes minä.

Olimme talvilomalla ja Anna oli tullut meille, koska ei olisi kestänyt isoäitiään, enkä minäkään kyllä olisi sellaista haahkaa kestänyt. Hänhän oli todella ilkeä, kun oli, vaan jättänyt Annan yksin toipumaan vanhempiensa kuolemasta, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja dumpannut hänet meidän kouluun.

Ostoskeskuksessa oli kivaa Annan kanssa, mutta olihan meillä pari seuraajaakin mukana, jotka nauroivat jutuillemme ja tekivät, mitä heidän käslettiikin tehdä. Ilman heitä emme olisi mitään tai olisimme, olisihan meillä toisemme, vai olisiko? No niin minä ainakin uskoin.

Anna katseli jonnekin kauemmas hymyillen ja käänsin katseeni sinne suntaan. Näin sen Stylesin ja muut sen oudot friikki kaverit, tulossa tänne päin, hymyillen. Hymyillen?  Ei sitä minä en salli niin kauan, kun minussa vielä henki pihisee.

"Katso Anna! Sieltähän tulee koko suuri luuserijengi," sanoin ilkeästi ja olin hyvin tyytyväinen tähän saavuttamaani äänensävyyn.

"Joo, niimpä tulee. KAIKKI!! KANNATTAA MENNÄ MATALAKS, KUN NOI KÄVELEE OHI, SE NIMITTÄIN HAISEE JA PALJON," Anna melkein huusi ja katsoi poikiin ylimielisesti.

Näin poikien iloisten ilmeiden vaipuvan unholaan ja niiden tilalle nousevan vihaiset ja ärsyyntyneet ilmeet. Olin tyytyväinen.

"Oh, burn!" huusin pojille ja nauroin.

Annakin nauroi, mutta pojat tulivat silti meitä kohti, eivätkä tehneet niin kuin olin suunnitellut. Klikkasin Annan kanssa, koska se oli mielestämme hauskaa ja nauroimme vähän lisää.

"Öh... Anna? Voitko tulla tänne?" kuulin Louisin kysyvän.

"No empä tiiä, ku oot tollane luuseri, mut ehkä mä voin, ku noin kauniisti pyydät," Anna sanoi näyttäen juuri siltä miltä kuului. Ylempi arvoiselta.

Okei, mä kirjotin tämmösen luvun Emman näkökulmasta, koska se nyt tuntu vaan oikeelt ja se tuli jo tänää, koska mua on uhkailtu nimettömältä taholta, jiak on kuulemma koukuttunu. Jaa tää on nyt vähän lyhyt, mut halusin kirjottaa, vaan Emman nk. niin se on sen takii tosi lyhyt. Ja toivottavsti,ette pettyny, ku Annast tuli sellane bitch. Mut kyl kaikki voi muuttuu. Ja nyt jätän teijät ainaki tältä illalt jännitykseen. Ja yritän saada huomen kirjotettuu mut en voi lupaa mitää. :)
Julia kiittää ja kumartaa!;)