Twilight fanfictio ~ Bree Tannerin toinen mahdollisuus

Luku 1: Uusi elämä

//En oo keksiny yhtäkään hahmoo tästä tarinasta. Pahottelen, jos hahmojen luonteet ei oo oikeen laiset. Yritin pitää Cullenien luonteet jotenkin samanlaisina ku kirjoissa ja leffoissa. En osaa myöskään taivuttaa enkunkielisii nimii, joten ignooratkaa niitten taivutukset//

^Olin varma siitä, että tulisin kuolemaan. Olin nähnyt sen keltasilmäisten vampyyrien katseista. Ainakin olin kertonut heidän joukossaan olevalle mieltten lukijalle kaiken mitä tiesin. Ehkä näkisin Diegon helvetissä tai no mihin ikinä meninkään kuoleman jälkeen ja Fred parka...hän tulisi olemaan pettynyt huomatessaan etten ollut tullut tapaamispaikallemme, puistoon^

"Odottakaa" mielten lukija vampyyri sanoi yhtäkkiä vetäen minut pois ajatuksistani. "Me voisimme selittää vastasyntyneelle säännöt. Hän ei vaikuta siltä ettei haluaisi oppia, eikä hän tiennyt mitä oli tekemässä" vampyyri jatkoi.

"tietysti" Carlisle sanoi ollen selkeästi samaa mieltä mieltten lukijan kanssa. "olisimme valmiita ottamaan vastuun Breestä."

Vilkaisin yllättyneenä keltasilmäisiin vampyyreihin päin. Mitä he tarkoittivat? En uskonut, että he oikeasti halusivat ottaa minua heidän joukkoonsa. Tunsin pienen toivon pilkkeen sisälläni. Ehkä en kuolisikaan.

Näin silmäkulmastani kuinka Jane katsahti heihin hämmentyneenä ja tunsin pientä mielihyvää siitä.

Kaikki tuntuivat nyt tuijottavan häneen odottaen hänen vastaustaan. Vaikka minusta tuntui, että vastauksen saattoi jo arvata. Hän aikoi kieltäytyä keltasilmäisten vampyyrien tarjoamasta ehdotuksesta.

"jos olette oikeasti valmiita pitämään hänestä huolta ja opettamaan hänelle tapoja" Jane sanoi kepeästi.

Tuijotin yllättyneenä häneen vilkaisten muiden reaktioita. Muut Volturit katsoivat Janeen itsekkin yllättyneenä tämän sanoista. Keltasilmäiset vampyyrit tuijottivat yhtä yllättyneinä häneen. Olivatko he alkaneet katua valintaansa? Ehkä he olivat pyytäneet minua perheeseensä vain, koska he tahtoivat olla ystävällisiä ja tiesivät Volturien tappavan minut joka tapauksessa.

"eikö teillä ole vastalauseita Breen liittymiseen perheeseemme?" Carlisle kysyi varovasti.

Kutsuivatko he heidän ryhmäänsä perheeksi? En ollut ikinä enne ajatellut, että vampyyrit eläisivät perheenä. Omassa ryhmässäni olevat vampyyrit olivat vain tapelleet tai olleet kaukana toisistaan. Keltasilmäisten täytyi oikeasti olla hyvin läheisiä puhumattakaan heidän ihmislemmikistään, josta he selkeästi myös välittivät.

Tunsin kuinka kurkkuni poltto kasvoi muistaessani ihmislemmikin. Pystyin juuri ja juuri pitelemään itsestäni sisäisesti kiinni etten hyökkäisi tätä kohti.
Olin ollut niin keskittynyt keltasilmäisten vampyyrien ja Janen keskusteluun etten ollut muistanut ihmistä.

"jos varmistatte ettei vastasyntynyt kiinnitä ihmisten huomiota" Jane sanoi sulavasti vilkaisten minuun. "ja kuten sanoitte, hän ei ole tehnyt mitään väärää. Hän ei tiennyt mitä teki."

Carlisle kääntyi perhettään kohti kysyvä ilme naamallaan. Esme vilkaisi minuun lämpimästi kääntäen sitten katseensa Carlisleen nyökäten hyväksyvästi. Jasper ei näyttänyt järin innostuneelta ja pudisti päätään. Blondi tyttö pudisti melkein heti päätään vilkaisten kylmästi minuun. Hänen vieressään oleva iso vampyyri kuitenkin näytti uteliaalta minua kohtaan ja nyökkäsi. Blondi kuiskasi raivoissaan jotain hiljaa hänelle. Edes vampyyri kuuloni ei auttanut minua kuulemaan mitä hän oli sanonut, mutta pystyin arvaamaan mihin se liittyi. Lyhyt tukkainen nainen nyökkäsi innoissaan Carlislelle. Lopulta kaikkien keltasilmäisten silmät kääntyivät ihmiseen. Ihminen näytti hieman vaivaantuneelta kaikista katseista, mutta nyökkäsi kuitenkin epävarman.