Twilight fanfictio ~ Bree Tannerin toinen mahdollisuus

Luku 2: Koti?

Kun seurasin keltasilmäisiä vampyyreja metsässä, aurinko pilkisti hieman pilvien takaa. Se sai kaikkien ihon kimaltelemaan kuin timantit.

Mieleeni tuli muisto, jossa Riley oli valehdellut auringon tappavan meidät. Myöhemmin olin saanut Diegon kanssa selville, että hän oli valehdellut.

Saavuimme modernin näköiselle talolle. Se näytti oudolta metsän keskellä. Tuollaisten talojen pitäisi olla ennemminkin keskellä kaupunkia eikä metsää. Olin myös aina kuvitellut vampyyrien elävän tummissa kartannoissa. Näitten vampyyrien täytyi olla rikkaita.

Seurasin heitä taloon ja yllätyin minkä näköistä siellä oli. Se oli moderni jopa sisältä. Tajusin suuni avautuneen ja suljin sen nolona takaisin kiinni.

Kuulin huvittuneen naurahduksen sivultani. Joku oli nähnyt suuni auki. Jos olisin voinut punastua olisin ollut aivan punainen.

Käännyin katsomaan keltasilmäisiä vampyyreja. "odotetaan, että Edward tulee takaisin" Carlisle sanoi. "voimme esittäytyä sen jälkeen ja sinä voit kertoa jotain itsestäsi."

Nyökkäsin ja katselin ympärilleni.

Pian näin kuinka ovi avautui ja sisään asteli Edward.

Seurasin keltasilmäisiä vampyyreja heidän olohuoneeseensa. Siellä oli musta piano. Soittiko joku heistä sitä vai oliko se vain koriste?

"kuka tahtoo aloittaa?!" musta lyhythiuksinen nainen kysyi. "minä voin" hän jatkoi melkein saman tien. "olen Alice Cullen" nainen esitteli itsensä iloisesti. "kumppanini on Jasper." "nään myös tulevaisuuteen" hän lisäsi.

"minä voin olla seuraava" Jasper sanoi. Käänsin huomioni häneen. "nimeni on Jasper Hale Cullen" hän esitteli itsensä katsoen minuun varautuneesti "tunnen toisten tunteet ja pystyn manipuloimaan niitä."

Muistin kuinka hän oli katsonut minua uteliaasti aukiolla, kun olin ajatellut Diegoa. Hänen oli täytynyt aistia suruni.

"minä olen Rosalie Hale Cullen" kaunis blondi vampyyri sanoi, mutta ei katsonut minuun.

"oon Emmett Cullen" iso vampyyri sanoi rennosti. "Rosalie on mun kumppani." Emmett vilkaisi Rosalieen hellästi.

"Tiedän, että tiedät etunimeni, mutta olen Edward Anthony Masen Cullen" Edward sanoi. "seurustelen Bellan kanssa" hän jatkoi "tiedän, että tiedät jo voimani."

Emmett naurahti huvittuneena saaden kaikki kääntymään häneen päin.

"olen Esme Cullen" Esme esitteli itsensä ja hymyili minulle lämpimästi. Hänellä oli karamellin väriset hiukset.

"minä olen Carlisle Cullen"  Carlisle esitteli itsensä. "työskentelen Forksin sairaalassa" hän jatkoi.

Sairaalassa? Eikö se ole silloin täyttä kidutusta? Hän joutuu olemaan veren kanssa tekemisissä melkein koko ajan.

Tunsin kuinka kaikkien katseet kääntyivät nyt vuorostaan minuun. Tajusin heidän odottavan minun esittelevän itseni.

"olen Bree. Bree Tanner" aloitin. "synnyin Maaliskuun 11 päivä 1990-luvulla" jatkoin.

En tahtonut kertoa enempää Culleneille. Vaikka he vaikuttivat mukavilta, en tykännyt puhua ihmiselämästäni.

Äitini oli lähtenyt ja jättänyt minut väkivaltaisen isäni kanssa, kun olin vasta neljä. Isäni pahoinpiteli minua, jonka takia olin hyvin hiljainen koulussa. Minulla ei ollut kavereita. Pari viikkoa ennen 16v synttäreitäni karkasin kotoa ja käytin loput rahoistani bussilippuun Seattleen. Riley löysi minut sieltä ja muutti minut vampyyriksi.

"mukava tavata" Esme sanoi ja hymyili minulle lämpimästi. Hymyilin hänelle ujosti.

"mietit varmasti miten meillä on keltaiset silmät" Carlisle sanoi. "juomme eläinten verta" hän kertoi katsoen minuun. Hän luultavasti odotti reaktiotani.

^Eläinten verta? En tiennyt, että voimme juoda niitä^ ajattelin.

Kun en reagoinut mitenkää Carlisle jatkoi. "ymmärrän, jos et tahdo juoda kuin me" hän sanoi.

Katsahdin häneen. "tahdon kokeilla eläinten verta" vastasin. Esme hymyili minulle selkeästi iloisena päätöksestäni. Carlisle näytti taas huojentuneelta.

"Bree, meidän pitää vaihtaa nuo hirveät vaatteet pois päältäsi!" Alice huudahti. Vilkaisin vaatteitani. En olisi sanonut vaatteitani hirveiksi vaikka ne olivatkin hieman likaiset.

Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Alice tarttui minua kädestä ja melkein raahasi minut portaikolle.

Hän hymyili innostuneena ja vei minut yläkertaan. Alice vei minut mahuuhuoneeseen.

Makuuhuoneessa oli valkoinen sänky ikkunaa vasten. Oven vieressä oli vaalea kaappi ja kasvi. ^mihin he tarvitsevat sänkyä?^ mietin hämmentyneenä.

Kuulin alakerrasta pienen naurahduksen.

Alice vei minut huoneessa olevalle ovelle ja avasi sen. Henkäisin yllättyneenä, kun sen takaata ilmestyi valtava vaatehuone. Kun tarkoitan valtava tarkoitan oikeasti sitä.

Tuijotin sanattomana vaatehuonetta. "Alice! Järkytit Bree paran!" kuulin takaatani Edwardin huvittuneen äänen.

"älä huoli hän on ihan kunnossa!" Alice vakuutti ja työnsi syliini kasan vaatteita. Päälimmäisenä kasassa oli vaaleanpunainen mekko. Katsahdin sitä inhoten.

Alicen naama tuli kasvojeni eteen." eikö vain Bree" hän sanoi enkelimäisesti. "öööö...j-joo" sanoin edelleen järkyttyneenä. Alice hymyili katsoen taakseni. "siinäs kuulit, häivy! Breen pitää vaihtaa vaatteet!" hän huudahti.

Tunsin kuinka Edwardin katse kohdistui selkääni. "kilju jos Alice alkaa kiduttaa sinua" hän käski käskevään sävyyn. Käännyin tuijottamaan Edwardia päin ja nyökkäsin vastaukseksi. Edward vilkaisi vielä minuun, kuin olisi oikeasti pelännyt puolestani ja hävisi sitten näkyvistä.

Miksi hän oli näyttänyt tuolta? Ei vaatteiden vaihto voi olla niin kamalaa.