Twilight fanfictio ~ Bree Tannerin toinen mahdollisuus

Luku 3: Metsästys

Huokaisin helpottuneena, kun Alice päästi minut pois huoneestaan. Olin viettänyt siellä noin kolme tunti. Ymmärsin vihdoin miksi Edward oli kuulostanut niin huolestuneelta.

Alice oli lopuksi pukenut minulle mustan paidan, farkkutakin ja vaaleat farkut. Asua koristi kultainen sydän koru. Hän oli yrittänyt pistää minulle meikkiä, mutta olin kieltäytynyt siitä. Alice oli katsonut minuun pettyneenä.

Kuulin kuinka joku tuli taakseni ja käännyin peläten sen olevan Alice. Näin onnekseni Esmen. Hän hymyili minulle. "tule olemme ehtineet sisustaa sinulle huoneesi" hän sanoi katsoen keltaisilla silmillään minua lämpimästi.

^Huoneeni?^ ajattelin hämmentyneenä. En ollut odottanut, että olisin saanut oman huoneen.

"meillä oli yksi vierashuone" kuulin uuden äänen. Vilkaisin Edwardiin joka oli juuri tullut luoksemme. "tulin katsomaan missä viivytte ja onko Alice tappanut Breen" hän sanoi virnistäen. Esme katsoi häneen moittivasti. "tulemme kyllä pian" hän vastasi kääntyen minuun.

Seurasin Esmeä ja Edwardia talon päähän. Ovi oli raollaan ja kuulin sen sisältä ääniä. Kävelin ovesta sisään jännittyneenä. Näin Jasperin ja Emmett:in jotka laittoivat ovea vastapäätä olevalle seinälle keijuvaloja.

Katseeni tarkasteli huonetta. Huoneeni seinät olivat valkoiset ja ovesta vasemmalla puolella oli kaappi. Lattialla musta matto ja keijuvalojen alla olin sänky. Sängyn lakanat olivat harmaa mustat. Niissä oli kukkia. Ikkunoiden edessä oli läpinäkyvät mustat verhot. Tajusin vasta nyt, että vasemalla puolella olevalla seinällä (sänkyni päässä) oli taulu. Siinä luki: "Some people just need a high-five... In the face...Whit a chair."
Pidättelin naurua. Riley olisi ansainnut tuon.

"tykkäätkö taulusta. Valitsin sen itse" Emmett sanoi ylpeän kuuloisena. Nyökkäsin hymyillen. Jasper vilkaisi minuun. "onko huoneesi mukavan näköinen?" hän kysyi silmäillen minua. "on, minusta se on täydellinen" sanoin. Jasper väläytti minulle hymyn.

"Meidän kannattaisi viedä Bree metsästämään" Jasper sanoi katsoen Esmeen. "totta" Esme sanoi kääntyen minuun päin.

Kävelin metsässä seuraten Carlislea ja Esmeä. Tunsin kuinka Jasper tuijotti minua takaapäin.

Pysähdyimme pienelle purolle, joka virtasi hitaasti kohti merta. Kuulin kuinka meren aallot löivät rantaan noin 2 kilometrin päässä.

^Fred!^ ajattelin yhtäkkiä. Olin unohtanut ystäväni. Vielä ei ehkä olisi liian myöhäistä mennä tapaamispaikallemme. Hän ei saisi luulla minun kuolleen.

"Bree mitä sinä kuulet?" Carlisle kysyi kääntyen minuun. Käänsin pääni häneen.

Kuuntelin hetken metsän ääniä. Lintujen äänet täyttivät korvani. "kuulen vain lintuja" sanoin turhautuneena. Olin varma, etteivät Cullenit syöneet niitä.

"kuuntele tarkemmin" Carlisle kehotti kärsivällisesti "voit käyttää hajuaistia apunasi."

Yritin olla kuulematta lintujen ääniä, mutta ne tunkeutuivat korviini. Yhtäkkiä kuulin jossain suunassa oksan katkeamisen äänen. Nenääni tulvahti vieras tuoksu. Kehoni kääntyi tuoksua kohti.

Ennenkuin tajusin mitään olin jo tappanut ja upottanut hampaani kauriiseen, joka makasi avuttomana allani. Sen haju leijaili ilmassa. Tajusin vasta nyt, että kuulin monien kauriiden ääniä, jotka yrittivät paeta pois paikalta.

Nostin pääni ja näin kuinka Esme, Alice ja Carlisle hyökkäsivät niiden kimppuun. Jasper tuli viereeni ja tuijotti minua. Hän ei luultavasti halunnut jättää minua vartioimatta.

Kauriin veri ei ollut yhtä hyvää kuin ihmisten veri, mutta se menetteli. Ehkä voisin jopa elää sillä.

Lopulta muut tulivat luoksemme.

Palasimme takaisin Cullenien talolle. En tiennyt minne menisin, joten kävelin epävarmasti huoneeseeni.

Istahdin sängylleni ja katselin kuinka iltahämärtyi hämärtymistään kunnes auringon valo katosi näkyvistä.