Twilight fanfictio ~ Bree Tannerin toinen mahdollisuus

Luku 4: Totuus vai tehtävä

Aurinko alkoi nousta pilvipeitteen alla ja sai minut havahtumaan mietteistäni. Olin kuluttanut koko yön ajattelemalla Frediä, Diegoa ja Voltureja.

Kuulin kuinka Alice hehkutti alakerrassa Edwardin ja Bellan häitä. Hänen puhetyylistä päätellen hän oli jo suunnitellut kaikki yksityiskohdat.

Tulisin luultavasti pilaamaan ne. En pystyisi olemaan lähelläkään ihmisiä vielä pariin kuukauteen. Oli ihme etten ollut hyökännyt Bellan kimppuun eilen aukiolla.

Cullenit eivät olleet tulleet huoneeseeni koko yönä. Uskon, että he tahtoivat antaa minulle omaa rauhaa. Tosin en usko, että se oli mahdollista tässä perheessä.

Perhe. Sen ajatteleminen tuntui oudolta. Minulla ei ikinä ole ollut rakastavaa perhettä. En saisi pilata mahdollisuuttani kuulua Culleneihin. Ehkä he olivat se perhe, jonka haluaisin.

Liikahdin sängyllä ensimmäistä kertaa moniin tunteihin.

Alicen naama tuli eteeni ja sai minut melkein hyppäämään pelästyneenä ilmaan. "sinun pitää auttaa minua valitsemaan Bellalle mekon" hän sanoi määrävällä äänellä. "eikö hänen pitäisi itse valita se" huomautin "En haluaisi kenenkään valitsevan mekkoani puolestani." Alice katsahti minuun siristäen silmiään. "Bree... Bellalla ei ole tarpeeksi tyylitajua kauniin mekon valintaan" hän sanoi. "minun pitää auttaa häntä sen valinnassa" hän lisäsi pirteämmin ja hymyili minulle. "sinullekkin pitää hankkia mekko" hän sanoi ääneen. Tuijotin häntä pelästyneenä. En pystyisi menemään häihin. "totta kai sinä tulet sinne" Alice vakuutti aivan kuin olisi arvannut mitä mietin. "mutta..." yritin sanoa. Alice hymyili "näin äsken, että olit häissä!" vilkaisin häneen epäuskoisena. Alicen näyssä oli pakko olla virhe. En pystyisi olemaan ihmisten lähellä.

"tule!" Alice sanoi innostuneena vetäen minut ylös sängystäni. "olet murjottanut jo sängyssäsi tarpeeksi kauan" hän jatkoi. "en ole murjottanut sängyssäni!" sanoin hieman ärsyyntyneenä. Alice pyöräytti keltaisia silmiään ja veti minut huoneestani ulos "jos sanot niin."

Hän veti minut huoneeseensa ja kuljetti minut vaatehuoneen ovelle. Jasper tuli huoneeseen vilkaisten minuun varuillaan. Tajusin, että hän oli luutavasti aistinut ärsyyntyneisyyteni. "Bree ei hyökkää kimppuuni!" Alice sanoi katsoen Jasperiin. "hän on vastasyntynyt" Jasper huomautti kääntäen katseensa kokonaan minuun. Alice katsahti ärsyyntyneenä häneen. "saat kyllä tulla kansamme kokeilemaan mekkoja, mutta en usko, että haluat olla pervo" Alice napautti. Kuulin kuinka alakerrassa oleva Emmett alkoi nauraa, joka sai Jasperin nolostumaan. Jasper vilkaisi vielä kerran minuun, mutta peruutti sitten huoneesta ulos.

Tahdoin huutaa hänet takaisin, sillä en tahtonut enää viettää kolmea tuntia Alicen kanssa kaksistaan.

Alice alkoi penkoa vaatteitaan "liian lyhyt, tuo ei ole enää muodissa..." Tuijotin kuinka hän toi välillä mekkoja luokseni käskien minun pukeutua niihin.

Tunnit kuluivat ja Alice oli jo kokeiluttanut minulle monia satoja mekkoja. Joka kerta kun vaihdoin mekon Alice pudisti päätään ja antoi uuden mekon käsiini. Tahdoin vain kiljua turhautuneena.

Jasper oli palannut makuuhuoneeseen ja levitti minun suuntaani rauhoittavaa tunnetta.

"tuo on täydellinen" Alicen innostunut ääni palautti minut mietteistäni. Hän tarjosi minulle pitsistä vaaleaa mekko. Puin sen päälleni ja katsoin häneen odottavasti. "sinun pitää pukea tuo häihin" hän käski. Nyökkäsin ja vaihdoin normaalit vaatteeni.

Helpotuksen aalto lävisti minut. Kävelin makuuhuoneeseen ja katsahdin kelloon. Se oli jo kolme iltapäivällä. Olinko viettänyt KUUSI kokonaista TUNTI Alicen kidutettavana. Jasper vilkaisi minuun arvaten ajatukseni "jouduin kerran yhdeksäksi tunniksi." Tuijotin Jasperia pelästyneenä.

"uskon, että nautit siitä" Alice liittyi keskusteluun vilkaisten Jasperiin. Jasper virnisti "ehkä ehkä en."

Kävelin huoneesta ulos ja suuntasin omaan huoneeseeni. Emmett pysäytti minut. "et mene enää takaisin huoneeseesi" hän sanoi "olet viettänyt siellä jo ihan tarpeeksi aikaa." "Mitä minä sitten tekisin?" Kysyin haastavasti. "voisit tulla alakertaan" hän ehdotti. "niin mutta mitä tekisin siellä?" tiedustelin. "no...ööö...voisimme vaikka pelata jotain" hän ehdotti. "ai lautapeliä?" kysyin. "ajattelin jotain hauskempaa" Emmett vastasi. Katsahdin häneen epäluuloisena. "siitä tulee hauskaa, lupaan sen" Emmett lupasi. "hyvä on" myönnyin.

Seurasin Emmett:iä alakertaan. "pelataan Totuutta ja Tehtävää" Emmett julisti kovaan ääneen. "tahdon tulla mukaan" kuului Alicen innostunut ääni yläkerrasta.

Emmett vei minut olohuoneeseen ja työnsi minut maahan istumaan. Alice ilmestyi Jasperin kanssa luoksemme ja istahti viereeni. "ESME, CARLISLE, ROSALIE!" Alice huusi kutsuen muita. Rosalie ilmestyi Emmett:in viereen vilkaisten minuun.

"Alice! Sinun ei tarvitse huutaa, kuulemme sinut kyllä" Esme sanoi kävellen huoneeseen Carlislen kanssa. "ai niin, unohdin" Alice sanoi viattomasti ja hymyili hieman. Esme huokaisi ja istahti maahan.

"minulla alkaa sairaalavuoro" Carlisle sanoi pahoittelevaan sävyyn. Hän väläytti lämpimän hymyn minulle ja lähti huoneesta ulos.

Emmett istahti viereeni. "Esme, totuus vai tehtävä?" hän kysyi. Esme mietti hetken. "totuus" hän sanoi varmalla äänellä. Emmett virnisti. "oletko ikinä nuolaissut Carlislea?" hän kysyi kohottaen kulmakarvojaan. Esme katsahti häneen yllättyneenä. Alice hihitti hiljaa, mutta kaikki kuulivat hänet. "Emmett! Et saisi kysy tuollaisia kysymyksiä!" Esme moitti. "en aijo vastata tuohon" hän lisäsi lopulta.

"Alice totuus vai tehtävä?" Esme kysyi kääntyen Aliceen päin. Alice hymyili innoissaan. "tehtävä" hän tokaisi. Esme hymyili hänelle takaisin "anna Bellan valita hänen oma häämekkonsa." Alice katsoi häneen hetken aikaa. "lupaan antaa hänelle kolme vaihtoehtoa, joista hän saa luvan valita parhaimman" Alice sanoi. Esme katsahti tyytyväisenä häneen.

Alice siirsi katseensa Rosalieen. "Rose totuus vai tehtävä?" hän kysyi hymyilleen kiltisti. Rosalie katsahti häneen epäilevästi. "tehtävä!" hän vastasi kuulostaen epävarmalta. "kiva!" Alice riemuitsi. "sinun pitää mennä sottaamaan tukkasi" Alice huudahti. Rosalie tuijotti häntä murhaavasti. "entä jos tahdon vaihtaa totuuteen?" hän kysyi. "et voi" Alice sanoi. Rosalie nousi pystyyn ja käveli pois huoneesta. Hän palasi pian takaisin. Hänen tukkansa oli kuin se olisi räjähtänyt. "kosta ensi kierroksella Alicelle" Emmett kuiskasi hänen korvaansa, kun hän istahti hänen viereensä.

^Toivottavasti en ole seuraava^ ajattelin kauhistuneena.

Rosalie käänsi päänsä Jasperiin. "totuus vai tehtävä?" hän kysyi ärtyneenä. "totuus" Jasper sanoi. "Kerro tykkäätkö shoppailla Alicen kanssa" Rosalie käski. Jasper vilkaisi Aliceen, joka tuijotti tätä intensiivisesti. "se on välillä tylsää..." Jasper sanoi harkiten sanojaan saaden Alicen lyömään häntä selkään. Emmett naurahti tyytyväisenä.

Kuulin auton äänen ulkoota. Ja pian joku ajoi Cullenien pihalle.

"Edward totuus vai tehtävä?" Jasper kysyi katsoen ikkunasta ulos. Edward ilmestyi ovesta sisään. "ööö...vaikka tehtävä" hän sanoi. "kerro Bellalle ettet tahdokkaan olla hänen kanssaan" Jasper sanoi saaden Alicen lyömään häntä uudestaan ja Esmen tuijottamaan häntä vihaisena. Edward pudisti päätän. "en aio tehdä tuota" hän kieltäytyi. "riko sitten autosi" Jasper sanoi. Edward tuijotti häntä näyttäen hävinneeltä ja käveli huoneesta ulos.

Kuulin kuinka hän löi autoaan ja kaivoi jotain sen sisuksista ulos.

"Bree totuus vai tehtävä" hän huokaisi tullessaan takaisin olohuoneeseen. Kaikkien silmät kääntyivät minuun. "vaikka totuus" sanoin. En tahtoisi tehtävää nähtyäni mitä sen valinneet olivat joutuneet tekemään. Käänsin pääni Edwardiin odottaen hänen kysyvän minulta jotain. "minkälainen ihmiselämäsi oli?" Edward kysyi. Katsahdin häneen epävarmana haluaisinko kertoa siitä. "jos et tahdo vastata voin keksiä jotain muutakin" hän sanoi huomattuaan epävarmuuteni. "asuin Las Vegasissa, Nevadassa. Äitini lähti kun olin neljä ja en ollut isäni kanssa kauhean läheinen" sanoin jättäen pois joitain tärkeitä seikkoja elämästäni