Twilight fanfictio ~ Bree Tannerin toinen mahdollisuus

Luku 5

Kului puolitoista kuukautta. Sen aikana olin käynyt saalistamassa Cullenien kanssa. Muuna aikana pysyin heidän tieltään poissa. Bellan ja Edwardin häihin oli enää pari viikkoa. Edward oli ostanut Bellalle uuden auton, josta Bella ei ymmärtääkseni tykännyt.

Tänään luin ensimmäistä Potteria. Olin ehtinyt lukemaan ne jo viimeisen kuukauden ajan yli viisi kertaa. Olin tullut siihen johtopäätökseen etteivät Dursleyt olleet kokonaan pahoja. Uskoin, että heidän mielialoihinsa vaikutti Harry. Hänhän oli kuitenkin hirnyrkki. Olin myös alkanut vihata Harryn ja Ginnyn suhdetta. Luna ja Ginny olisivat olleet paljon parempi pariskunta.

"Bree!" Emmett:in huuto kuului alakerrasta. "tahdotko tulla metsästämään?" hän jatkoi hiljempaa. "vaikka" vastasin.

Nousin sängyltäni pystyyn ja juoksin alakertaan. "miten Luna x Ginny operaatio sujuu?" Emmett kysyi ilkikurisesti. Edward oli luultavasti kertonut hänelle Lunasta ja Ginnystä. ^Edward!^ ajattelin ärtyneenä tietäen hänen kuulevan minut huoneestaan. Edward ei vastannut mitään, mutta olin melko varma, että hän hymyili huoneessaan. Mumisin Emmett:ille jotain siitä, että en shipannut heitä yhteen. Hän pyöräytti silmiin epäuskoisena. "ketkä muut tulevat metsästämään?" kysyin vaihtaen tahallani puheen aihetta. "Rosalie ja Edward" Emmett sanoi. "ja Luna..." Emmett lisäsi räpytellen silmiään. "oo hiljaa" mumisin. "anteeksi, mutta en tainnut kuulla mitä sanoit" Emmett huokaisi muka turhautuneena.

Päästyämme Cullenien talosta ulos hengitin raikasta ilmaa keuhkoihini vaikka en sitä tarvinnut. Aurinko oli pilvien takana ja oli viileää. "syksy on tulossa" Edward sanoi tullen viereeni. Nyökäytin päätäni. En tykännyt siitä, että Edward kykeni lukemaan ajatukseni. Minun piti olla kokoajan varuillaan, etten paljastanut ihmiselämästäni tietoja.

Kävelimme hetken aikaa hiljaa. Edessämme olevat Rosalie ja Emmett puhuivat heidän ensitapaamisestaan. Emmett oli meinannut kuolla kun karhu hyökkäsi hänen kimppuunsa. Rosalie oli löytänyt Emmett:in ja vienyt hänet Carlislelle vaatien tätä muuttamaan Emmett:in.

"tiedän, että salaat jotain minulta" Edward sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Katsahdin häneen hieman pelästyneenä. Edward käänsi tummat nälkäiset silmänsä minuun. "kai tiedät, että tulen saamaan salaisuutesi selville" hän sanoi. "Edward! Älä ole stalkkeri" Emmett puuttui keskusteluun ja virnisti suuntaamme. Edward pyöräytti silmiään. "Emmett, tiedät etten pysty vain sulkemaan muitten ajatuksia pois" Edward huomautti.

Nenääni leijaili iljettävä haju. Nyrpistin nenäni. Haju muistutti minua kuukausi sitten tapahtuneesta vastasyntyneiden hyökkäyksestä. Olin haistanut sen silloin. Muistiini tuli isot sudet, jotka näin taistelemassa Cullenien rinnalla. Ehkä haju oli peräisin niistä.

Tunsin kuinka muut jännittyivät vieressäni. Pian näin kaksi sutta, jotka katsoivat meitä puun takaa. "he ovat raja partiossa" Edward ilmoitti. Toinen susista murisi hieman.

"tulkaa, mennään" Edward sanoi kääntyen kauemmas rajasta. Seurasin häntä. "Sam ei tykkää siitä, että otimme Breen luoksemme" Edward sanoi päästyämme susien kuuloetäisyydeltä pois. "se on heidän ongelmansa" Emmett sanoi ja hymyili minulle.

Katsahdin jalkoihini. En ollut vieläkään tottunut siihen, että suurin osa Culleneista oli mukavia. Jopa Rosalie oli alkanut lämmetä minulle viimeisen kuukauden aikana. Jasper oli vielä aika varuillaan lähelläni, mutta veikkaan sen johtuvan siitä, että olin vastasyntynyt.

Rosalie vilkaisi minuun. "kuulin, että Jacob häipyi saatuaan kutsun häihin" hän sanoi tyytyväisenä. "Bella on huolissaan hänestä" Edward sanoi. "Jacob ilmestyy varmaan taas jostain" Emmett huomautti. "en huolehtisi hänestä" hän jatkoi. "suurin osa susista on lauma eläimiä."

Löysimme pian kauriita. Niiden ihana tuoksu sai suuni täyttymään myrkyllä.

Iskin hampaani lähimmän kauriin kaulaan. Veren maku tulvahti suuhuni ja unohdin hetkeksi kaiken muun. Join kauriista kaiken veren ja irtauduin siitä pettyneenä.

Jäin odottamaan kuin muut viimeistelivät saaliitaan. Silmäni olivat alkaneet muuttua oransihtaviksi eläindiettini takia. Tosin se ei tarkoittanut, että osasin hallita veren himoni. En ollut edelleenkään vakuuttunut Alicen päätöksestä päästää minut häihin. Entä jos tappaisin jonkun tai paljastaisin vampyyrit ihmisille.

"et tee niin" Edward sanoi tullessaan luokseni. "mistä tiedät sen!?" tiedustelin. "näin näyn Alicen mielessä" Edward muistutti. "niin, mutta Alice näki ehkä väärin" sanoin itsepäisesti. "ettekä te ole nähneet minua ihmisten lähellä pitkään aikaan" jatkoin ärsyyntyneenä "oli vain hyvää tuuria etten hyökännyt Bellan kimppuun kuukausi sitten!" "sinun pitäisi luottaa itseesi enemmän" Edward sanoi. "olen samaa mieltä Edwardin kanssa" Emmett liittyi keskusteluun tullessaan luoksemme. Käänsin katseeni häneen. "et voi vain olettaa koko elämääsi ettet pysty tekemään jotain" Emmett huomautti. "milloin muka sanoin etten kykenisi ikinä olemaan ihmisten lähellä!" utelin jo hieman vihaisena.

Lähdin kävelemään vihaisesti Cullenien kotia kohti. "Bree!" Edward huusi perääni. En välittänyt hänen huudostaan. "anna Breen mennä. Hän rauhoittuu luultavasti matkalla talolle" Emmett sanoi Edwardille takanani.

Palattuani talolle kävelin vihaisesti huoneeseeni välittämättä Esmen hämmentyneestä katseesta. Tunsin rauhoittavan tunteen tavoittavan minut. ^tyhmä Jasper ja hänen tyhmä kykynsä!^ ajattelin