edes ystäviä?

Särkynyt sydän

~Evelyn nk~
Makaan peiton alla miettien elämää, pikemminkin Alexia. Poika todella on maineensa ja huhujensa arvoinen. Täydellinen, mutta kusipää. Viiden tähden kusipää. Poika osasi valloittaa jokaisen tytön sydämen, mutta myös rikkoa sen heti tunteiden kasvamisen jälkeen. Olin selvästikkin kiinnostunut pojasta, enemmän kuin normaalisti. En olisi uskonut jonkun, varsinkaan Alexin, rikkovan minun tunteideni suojamuuria, josta en edes tykkää tai välitä. Mutta tämä taisi opettaa jotain muuta. Alex joko merkkasi minulle erittäin paljon, tai hän on todella taitava rikkomaan suojamuureja, kuin olisi rikkonut niitä ennenkin

Puhelimeeni tulee ilmoitus. Nostan katseeni varovasti peiton alta puhelimeen, mutta en avaa ilmoitusta. Olen maannut koulun loputtua sängyn pohjalla avaamatta mitään viestejä. En ole valmis hajoamaan uudestaan. Joku koputtaa oveen. Käännyn ympäri peiton alla katse seinään päin. Ovi aukeaa varovasti. Joku astelee sänkyni luokse sulkien huoneen oven perässään. "Evelyn?" Rauhallinen naisen, Sofian ääni sanoo, samalla tuo koskee kädellä selkääni. En vastaa mitään, en edes tee elettä, mutta tuo jatkaa. "Oletko kunnossa? Et ole tullut huoneestasi pois sen jälkeen kun tulit kotiin. Et ole edes syönyt mitään" En taaskaan vastaa mitään, edes elettä. Yritän pidätellä kurkussa olevaa itkua, en anna tuon surun enää vallata minua uudestaan. "Muista minulle voit aina puhua mistä vain" Sofia sanoo silittäen minua hiukan kannustavati ja säälivästi, ennenkuin nousee sängyltä ja poistuu huoneestani sulkien oven perässään. Kun naisen askeleet viimein katoavat, tunteeni nousee pintaan ja alan itkemään enemmän kuin ajattelin. Vitun Alex. Aina pilaamassa kaiken.

"AI VITTU" "Anteeks anteeeeksss" "Lopeta... lopeta...Lopeta!!". "Se oli vahinko ei ollu tarkoitus" . "Riittää jo" "Ootko kunnossa??" "noni riittää oikeesti, oon kunnos"
"Otetaan haaste, sun pitää pysyy musta ja mun asioista erossa."
"Suutele mua tässä ja nyt" "Eikä mitää pikku pusua, mä haluun kunnon kielarin" "Voisin viiä tän vaikka loppuun asti heti" "mite ois kakkoskierros"
Opettajas sano et pitää mennä pareittain istuu" . "Nii tajusin sen joo, mut miks just mun viereen" "No siis ensinnäki ei tääl oo muit paikkoi vapaana", "Onhan täällä paljon paikkoja vapaana, jopa noitten poikien ja mun kamujen vieressä" "No emmä tollasten rottien vieree mee istuu ja muutenkin haluun istuu täs". "Ookoo ookoo, mut sä sit annat mun olla". "Joojoo, rauhotu en mä suhu koskis"
"Minne sulla nyt tuli kiire, meillähän on hyvin aikaa vetää se loppuun saakka sieltä ruokalasta, muistatko" "Mimmi käy jo ihan kuumana pelkästä puheesta"
"Tiiän et oon hyvännäkönen, mut ei tarvii tuijottaa kuitenkaan, kun nukun"

Mieleeni muistuu kaikki Alexin sanat ja teot. Tuo poika sai minut rakastumaan häneen pienin teoin ja sanoin. Olin kuin myyty hänelle, olisin ollut valmis mihin vain, kunhan tuo olisi ollut kanssani. Toisaalta ihan hyvä, että asia on ohi, ainakin luulisin, koska mitä lie olisi tapahtunut jos se olisi jatkunut. Olin tuolle aina vain lelu ja minä sokeana leikin mukana tunteideni kera.

Päätän viimeinkin kerätä itseni sängyn pohjalta ja ottaa puhelimeen käteeni. 22.55. Avaan snapchatin ja katson Ivyn laittamat viestit. Tyttö on huolissaan minusta, jonka ymmärrän, koska olen tuolle koko elämä kuitenkin. Tyttö on joka toisessa snäpissä spämminyt olenko kunnossa, miksi en vastaa ja kaikkea muuta. Huomaan myös Alexin laittaneen minulle snäppiä. Striikit ja jotain muuta,mutta en jaksa tutkia niitä sen tarkempaa. Otan öitä snäpin jaloissani makaavasta Aslanista ja lähetän sen striikeilleni. Ehkä nyt voisi mennä vain nukkumaan, ennenkuin minä ja särkynyt sydämeni pääsemme uudelleen vauhtiin.

• • •

~jenna.mikaelaww~