New life (in Finnish)

Menoks!

Annan nk.

"Mihin otte menossa jouluks?" kysyin pojilta.

"Jäädää varmaa tänne Liamille, miten nii?" Harry kysyi vastaukseksi.

"Joo me jäädää tänne koko lomaks. Muumioidutaa," sanoi Louis nauraen.

"No mä ajattelin et jos haluisitte tulla meille, kun mun pitäis mennä mummille, mut se sano et meille saa tulla," sanoi hymyillen salaliittolaismaisesti.

"LIIIAAAAM!!!!!" Harry huusi, koska Liam oli mennyt jonnekin äitinsä kanssa.

"Onks siel varmasti tilaa?" Zayn kysyi huolissaan.

"Näkisitteppä vaa. Se on ihan liian iso paikka yksin asumiseen, mut silti mummi asuu yksi," sanoin nauraen. "Iso kartano ja paljon metsää ja isot tilukset muitenki," jatkoin mummin kodin kuvailemista ja poikien ilmeet olivat hieman ihmeentyneet.

"Sä et koskaan maininnu et sun mummi on niiiin rikas," Niall sanoi.

Hartioden nosto ja käsien heilutus saivat riittää vastaukseksi. Liam juoksi vihdoin ovesta sisään hieman hengästyneenä. Hän oli varmaan tullut toiseltapuolelta taloa. Tämähän oli melkein mummin talon kokoinen. Piha oli kyllä paljon pienempi. Liam seisoi hengästyneenä olohuoneen ovella pää jalkojen välissä. Odotin rauhassa, että poika saisi hengityksensä tasaantumaan. Liamin kotona oli pelkästään korkeita huoneita, joka oli hieman outoa, koska tämä oli ihan uusi asunto, mutta ehkä hänen perheensä piti korkeista houneista.

"No? Paras olla jotain tärkeetä, koska mä jouksin just viidet portaat ylös et mä pääsin tänne. Ku olin kellarissa," Liam sanoi vieläkin hengästyneenä. Olin ollut jo monta yötä täällä, eikä Emma ollut onneksi soittanut sitten sen kerran, kun annoin puhelimen Harrylle.

"Me lähetää kaikki jouluks Annalle," Harry ilmoitti ja sai Liamin tuulettamaan lauseellaan.

"No, mites noi?" Louis kysyi nauraen.

"Äiti sano just, et tänä joulun te ette saa olla tääl, nii mä karkaan sinne Annalle mukaa," Liam sanoi hymyillen viekkaasti.

"Nyt kaikki pakkaamaa me lähetää huomen, ku mummin kuski tulee hakee meijät!" huusin ja sain pojat juoksemaan omiin huoneisiinsa.

Jäin sinne, koska minulle ei ollut riittänyt vierashuonetta, joten kieltäydyin ritarillisista tarjouksista ja päätin nukkua olohuoneen sohvalla. En ollut onneksi levittänyt tavaroita ympäriinsä. Pääsin siis helpolla, eikä minun tarvinnut, kun vaihtaa pikaisesti vaatteet yöasuun ja ottaa vaatteet huomiselle, niin olisin valmis.

Huomenna laittaisin päälle mustat farkut, vaaleansinisen pitkähihaisen t-paidan ja harmaan paksun neuleen. Laitoin hiukset nutturalle ja vaihdoin harmaat lökärot ja löysän ruskean t-paidan, jotka toimivat yövaateinani. Etsin vielä villasukat ja lähdin kävelemään kohti keittiötä.

Kävin salaisesti jääkaapilla ottamassa joghurttia ja lähdin etsimään poikia. Löysin Harryn tuskailemasta, mihin hänen lempi paita oli kadonnut. Osoitin vaatekaapin päälle. Harry kääntyi katsomaan sinne ja hänen naamalleen kääntyi suloimen hymy.

Harryn nk.

Siinä Anna istui odottamassa sängyläni. Olimme kahden, joten olisin voinnut sanoa, mitä tahansa, mutta en vain saanut sanaa suustani. Näin, että Annaa väsytti, mutta tämä ei sanonut mitään. Toivoin, että en olisi levittänyt kaikkia tavaroitani keskelle lattiaa, niin tämä menisi nopeammin. Vihdoin olin valmis.

"Lähetäänkö kattoo, miten muilla pojilla menee?" kysyin Annalta ilkikurisesti. Anna näytti heräävän mietteistään, joten tämä vastasi hieman viiveellä.

"Joo toki," Anna sanoi omista maailmoistaan. Huokaisin, avasin oven ja näytin Annalle tietä.

Louisin huone oli ensimmäisenä matkan varrella, mutta emme uskaltaneet poiketa siellä, koska sieltä kuului sen verran pelottavia ääniä, jotka kielivät Louisin selvästikin olevan vielä hyvin hyvin alussa pakkauksen kanssa. Kävelimme käytävää pidemmälle ja tulimme Niallin huoneen luokse. Niall oli jo melkein valmis.

"Monelta meijät tullaa hakee?" Niall kysyi Annalta, joka oli viimein palannut maanpinnalle.

"Aikasin, koska mummi on aamu virkku ja kuvittelee kaikkien muittenki olevan sellasii," Anna sanoi pahoittelevasti.

Päätimme mennä jo odottelemaan muita olohuoneeseen, jossa itseasiassa kaikki olivatkin jo odottamssa meitä. Liamilla oli sen verran suuri talo, että täällä voisi eksyä helposti, eikä täältä löydä toisia helposti, joten olimme päättäneet, että olohoune olisi ikuisesti kohtaamis paikka kaikkialla. Päätimme viellä katsoa leffa ja mennä sitten nukkumaan.

Okei en oo nyt ihan varma taaskaan tosta otsikosta, mut se on parempi, ku viime luvus. Ja toivon vielki, et äänestätte ja kommaatte. ;)
Se tekis mut toooosi onnelliseks!
Ja joulun jälkee tulee lisää lukuja! :)
Julia kiittää ja kumartaa! :)