Tanssi, vielä hetki!

1. Vastoinkäymisistä huolimatta

Linda näkökulma

- Linda nilkat, baletin opettajani huutaa.
Pidän hikisellä kädelläni puolapuusta kiinni. Koitan hengittää tanssisalin raskasta ja tunkkaista ilmaa. Tunnen kuin hiustupsu irtoaa nutturastani suoraan naamani eteen. Koitan puhaltaa sen pois edestä mutta se vain pahentaa sitä. Baletti tossuni kiristävät ja tunnen kun vasempaan kantapäähän on kohta puhkeamassa rakko.
Tämä oli ensimmäinen balettitunti kesäloman jälkeen. Tänään oli myös ensimmäinen koulupäivä. Onneksi tämä oli viimeinen tunti. Koulu tuntui todella paljon raskaammalta kesäloman jälkeen kuin yleensä. Tai sitten se johtuu siitä että lukio on vain vaikeampaa kun peruskoulu. Varsinkin lukion balettitunnit olivat tuplasti vaikeampia ja olin ihan ruosteessa. Tunsin itseni huonoksi ja kömpelöksi katsoessani edessä olevaa Senniä joka taipuu mihin asentoon tahansa. Havahduin siihen kun opettajamme alkaa puhua.

- Hyvä tytöt! Loisto työtä, opettaja huutaa ja taputtaa käsiään yhteen. - juoma tauko ja sitten loppu venyttelyt niin pääsette pois, hän sanoo ja sammuttaa muusikin.
Kävelen salin reunalle ja nappaan maasta pinkin juomapullon.

- Tää tunti oli ihan perseestä, Senni sanoo ja nappaa juomapullonsa maasta. - Ihan kidustusta koko 75 minuuttia, mulla on varmaan tuhat rakkoo mun jaloissa, hän sanoo uupuneena ja katsoo minua. Senni on ollut mun paraskaveri ala-asteelta asti vastoinkäymisistä huolimatta.

- No niinpä! Mutta jos me ajateltiin tähdätä mestiksiin niin meidän pitää kärsiä tää, sanon ja tönäisen Senniä jonka mustat pitkät hiukset heiluvat sen mukana.
Avaan nutturan ja päästän blondit hiukseni vapaaksi. Ne ovat ihan hikiset että älöttää koskea niihin. Työnnän itseni pois seinän vierestä ja alan venytellä.

- Tuutko sä sinne koulun alkaijais juhlaan? Kysyin Senniltä ja hän vain nöykkäsi vastaukseksi. - Onko sulla kaikki hyvin, kysyn ja katson Sennin jäätynyttä mutta samalla lempeää ilmettä. Katsahdan taakseni ja nään kahden hyvin rotevan pojan tulevan ovesta. Toisen mustat hiukset ja toisen rusehtavat hiusket hieluvat silmien korkuudessa. Ja todella tiukat mustat legginsit paljastavat ehkä vähän liikaakin. Jäädyn saman tien. Tunnen kuinka ahdistus nousee kurkkuuni. En saa happea. Muistin ne kaikki sanat ja teot mitä kesälomalla tapahtui. Luulin päässeeni niistä eroon kun siirtyisin lukioon mutta ei. Yhtäkkiä kaikki palasi mieleen vaikka luulin päässeeni niistä yli. Luulin että kesäloma perheen ja kavereiden kanssa  auttaisi. Kuulin ne raskaat askeleet jotka saavat minut kananlihalle kävelevän ohitseni. Nään Sennin joka pakkailee tossujansa laukkuunsa. Herään todellisuuteen ja yritän hukuttaa ahdistuksen ja pelon kaua pois.

- Mennäänkö? Senni kysyy ja ojentaa kätensä. Tartun siihen ja nousen ylös. Huomaan Sennin katseen harhailevan jonnekin ihan muuallekun oville. Niihin yli tiukkoihin legginseihin.

- Nuori neiti katse eteenpäin, sanon nauraen ja läimäisen Senniä takapuolelle. Senni hypähti hieman ja päästi kimeän kiljaisun. Salissa kaikki katsoivat meitä. Juoksimme kikattaen ulos salista. Kaikki se ahdistus ja pelko katosi hetkellisesti kun katsoin salin ikkunasta musta hiuksista poikaa.

Kävelimme aulaan jossa oli kolme penkkiriviä naulakoineen. Istuimme penkille ja avasin ison urheilukassin jonka sisältö pursui ulos. Pengoin kassista mustat Piruetin housut ja laitoin balettitopin päälle vaalean sinisen hupparin. Senni katsoi minua hölmistyneenä ja alkoi nauramaan. En yhtään tiedä mille hän nauroin mutta hänen naurunsa tekee minun päivästäni 100 kertaa paremman.

- Mun äiti tuli just pihaan et mun pitää mennä, tyttö sanoi ja pyyhki naurusta tulleet kyyneleet silmistään. Annoin hänelle halin ja pusun poskelle. Vilkutin vielä perään kun nään lasiovien läpi hänen astuvan mustaan mersuun.
Kaivoin puhelimeni toisen urheilukassini syövereistä. Kunnes kuulin salin ovien sukeutuvan. Sieltä asteli ne kaksi samaa poikaa jotka olivat aiemmin saaneet ihoni kananlihalle. Ja sai nytkin. He astelivat luokseni. Painoin katseeni vaistomaisesti maahan. Kunnes tunsin toisen pojista tarttuvan leuastani kiinni ja väkisin nostaen katseeni heihin.

- Jaa mites läski? Musta hiuksinen poika kysyi.
En vastannut mitää ja tunsin kuinka kyyneleet tulivat silmäkulmiini. Se oli hän. Samuel.
Nielaisin äänekkäästi ja kuulin kuinka Julius nauraa hänen vieressään. Taas ne kaikki ahdistavat ja pelottavat ajatukset vyöryivät vauhdilla ja murskasi kaikki muut. Tuijotin suoraa Samuelin melkein mustiin silmiin. Huomasin sivusilmällä kuinka Julius alkaa tyhjentää urheilukassiani lattialle. Kaikki sen sisältö lentelee ympäri lattiaa. Kohtaus onneksi keskeytettiin, kun baletin opettaja Neiti Blåm avaa salin oven ja astuu aulaan. Poika irotti otteensa minusta ja sanoi:

- Nähdään huomenna, läski.
Hän ja kaverinsa lähtivät paikalta kun mitään ei olisi tapahtunut. Katsoin heidän peräänsä vetisillä silmilläni. Tipautin itsenilattialle polvilleni ja aloin survoa tavaroita laukkuuni. Lämpimät kyyneleet virtasivat pitkit poskiani ja lopulta ne päätyivät mustiin housuihini. Pyyhin kyyneeleey silmistäni ja huomasin kun isoveljeni Lukas laittoi viestin, että hän odottaa ulkona. Tungen loputkin tavarat maasta laukkuun ja pistän valkoisen Niken lenkkarit jalkaan. Nappaan molemat kassit kantoon ja pistän ylleni sen ehkä liiankin tutun teko hymyn kasvoilleni.

[kirjailijan kommentit: tässä oli tämä ensimmäinen osa. Toivottavasti tykkäätte tästä. Luin kyllä tekstin useaan kertaan lävitse mutta kirjoitusvirheitä luultavasti on joten älkää välittäkö niistä :D]

Anniina❤️