Tanssi, vielä hetki!

3. Polaroid

Lindan näkökulma

Katsoin katosani olevia tähtiä. Ne näyttivät nauttivansa elämästään katossa. Sieltä ne näkee kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. Nousin sängyltäni ja haroin hiuksiani. Venyttelin hieman jäseniäni, koska olin maannut siinä siitä asti kun Lukaksen vanha Audi kaartoi sinisen talon pihaan. Nousin sängyltäni ja aloin purkaa urheilulaukkuani. Laitoin likaiset vaatteet pyykkikoriin. Päätin puhdistaa laukkuni nyt ihan perusteellisesti. En muista milloin viimeksi olin puhdistanu laukun. Tyhjensin sisällön lattialleni. Löysin jopa vuodelta 2017 olevan kuitin. Olin ostanut nähtävästi kolme litran pulloa novellea. Naurahdin itsekseni ja otin laukun käteeni. Kävelin parvekkeelle ja aloin ravistella murusia ja pölyä pois laukusta.

- Mitä helvettiä, Lukas ja isä sanovat samaan aikaan. Katsahdan alas ja huomaan että kaikki muruset olivat tippuneet heidän päälleen. Aloin kikattamaan ja lopulta me kaikki nauroimme.

- Mitä te siellä teette? Kysyin kikattaen.

- Eipä mitään ihmeellistä, Lukas vastaa epäilyttävästi. Hymähdin ja kävelin takaisin huoneeseeni. Huoneeni oli aika tavallinen ja perus huone. Huoneessani oli kaksi ikkunaa. Yhdessä nurkassa oli leveä sänkyni ja sen vieressä valkoinen yöpöytä täynnä roinaa. Heti oven vieressä oli super pieni vaatehuone joka oli ihan kuin tornadon jäljiltä. Ikkunan alla oli työpöytä. Siinä se oikeastaa oli.

Kävelin huoneeseen sisälle ja heitin laukun sängylleni. Vaihdoin baletti vaatteet pois ja pistin flaneli yöhousut jalkaan ja puin myös valkoisen topin. Kävelin alakertaan missä isäni ja Lukas olivat.

- Ruoka on kohta valmista, isä sanoi ja alkoi pilkkoa kurkkua salaattiin. - Voisitteko te kattaa pöydän, isä lisää.

- Joo tottakai, sanon. Lukas murahtaa ja antaa päänsä retkahtaa sohvan selkänojalle. - Nyt sieltä ylös, sanon äkäisesti Lukakselle.

- Täällä alko just hyvä elokuva, Lukas sanoo katsoo anellen minua.

- Noh mä en sit kata sulle, sanon ja näytän hänelle kieltä. Hän irvistää minulle takaisin. Olemme Lukaksen kanssa kuin kaksi 6-vuotiasta lasta, vaikka Lukas täyttääkin marraskuussa kaksikymmentä ja minä olen kohta kuusitoista.

- Lukas sä teet sitten tiskit, isä sanoo naurahtaen ja katsoo minua. Hymyilen hänelle takaisin, koska en muista milloin viimeksi isä on ollut noin onnellinen äidin kuoleman jälkeen.

Lukas nousee nopeasti ylös sohvalta ja melkein juoksee auttamaan minua kattauksessa. Hän nappaa lautaset kädestäni ja pistää ne pöydälle.

- Miten koulussa meni? Isä kysyi ja lappasi lautaselleni ruokaa. Heti se sama ahdistus nousi kasvoilleni muutuin varmaan ihan punaiseksi.

- Se meni ihan hyvin, mutisin. Mutta sitten kaikki ahdistus vain häipyi kun tajusin isän oikeasti välittävän minusta, kun hän kysyi päivästäni. En muista milloin hän olisi viimeksi kysynyt sitä. - Sit meidän baletin opettaja kidutti meitä koko tunnin. Oltiin Sennin kanssa ihan puhki, jatkoin ja leveä hymy nousi kasvoilleni. Illallinen meni nopeasti. Juttelimme kaikesta mahdollisesta. Lukaksen työpaikasta koulullamme ja minun baletti urasta.

Syötyäni vein astiat tiskialtaaseen ja kiitin ruuasta. Kävelin portaat ylös ja menin huoneeseeni. Pakkasin puhtaaseen laukkuuni huomiset vaihtovaatteet, pehmeät tossut, kärkkärit, shortsit ja hameen. En ajatellut ottaa jazz kenkiä, koska en uskonut että huomenna käytämmä niitä. Reppuun pakkasin penaalin ja suuren vihkon muistiinpanoille.
Kävelin kylpyhuoneeseen, jossa pesin kasvoni ja hampaat.

Käperryin lämpimän peiton alle ja suljin silmäni. Seuraava muisti kuvani oli kun kännykkäni herätys soittaa sitä ehkä liiankin kliseistä applen herätysääntä. Venyttelin hieman ennenkuin nousin istumaan. Tiputtauduin sängyltä maahan polvilleni ja katselen seinälläni olevia polaroid kuvia. Niissä kuvissa olemme minä ja Senni, näytämme niin huolettomilta. Nousen seisomaan ja kävelen suoraan vaatekaapilleni josta koitan etsiä viinipunaista toppia ja mustia shortseja. Tänään meillä on koulussa kaks ekaa tuntia balettia ja sit vika tunti on matikkaa.
Löysin vaatteet mitkä halusin pistää päälle. Nappaan myös pahvisesta laatikosta baletti sukkikset. Istahdan sängylle ja otan yövaatteeni pois päältä. Pistän ne tyynyni alle. Alan kiskoa todella epämukavia sukkahuosuja jalkaani. Pistän myös todella kireän topin ja shortsit päälle. Kävelen alakertaan ja menen suoraan keittiöön.

- Huomenta, Lukas sanoi ja selasi aamulehteä.

- Huomenta, vastasin ja otin jääkaapista mehupurkin. Kaadoin mehua juomapullooni ja laskin sinne vähän vettä. Nappasin keittiön kaapista kaksi välipalapatukkaa, sekä yhden banaanin. - Missä muuten isä on? kysyin ja kävelin kädet täynnä eväitä portaikkoon.

- Öö.. Isä kai meni aikasin töihin, Lukas vastaa todella epäilyttävästi. - Katos siellä oli joku ongelma, hän lisää.

- Okei, sanon ja kävelen portaat ylös. Kävelen huoneeseeni ja tiputan eväät laukkuuni. Puen baletti vaatteiden päälle vielä valkoiset kollarit ja harmaan villapaidan. Laitoin laukun vetskarin kiinni ja lähdin kouluun.

Seisoin koulun isojen lasiovien edessä. Se sama ahdistus nousi taas tietämättömistä. Nielaisin äänekkäästi ja päätin itsevarmasti avata oven. Astuin kouluun sisälle ja se kauhean kova hälinä tunkeutui välittömästi tärykalvoihini. Oli heti paljon vaikeampaa hengittää. Kiemurtelin väkipaljoudessa kaappini luokse. Laitoin lukkoon paniikissa koodini. Avasin kaappini oven tärisevin käsin ja heitin koulureppuni sinne. Paiskasin kaapin oven kiinni ja suuntasin siitä suoraa tanssisaliin. Henkäisin syvään kun näin Sennin isumassa penkillä.

- Moi, sanon ja istahdin Sennin viereen.

- Moikka, Senni sanoo. - Siis mä en tienny et me tehdään esitys sinne avajaisjuhlaan, hän sanoo innostuneena ja katsoo mua.

- Mitä? Kysyn hieman hölmistyneenä sillä kuulin kyllä mitä Senni minulle sanoi. - Ai vain meidän ryhmä? Kysyin perään.

- Molemmat ykkösluokat, Senni sanoo ja vetää samalla päälypaitansa pois. Nielaisin äänekkästi ja se sama ahdistus nousi taas. Tämä oli painajaista. Joutuisin viettämään Samuelin ja Juliuksen kanssa samat tanssitunnit. Tämä oli ihan varmasti unta, ei tämä voinut pitää paikkaansa. Koetin ottaa vapisevilla käsilläni päälyvaatteitani pois. Senni tarttuu kädestäni kiinni ja sanoo:

- Kyllä sä pärjäät! - Et sä joudu välttämättä ollenkaan tanssimaan niiden kanssa. Nuo sanat saivat minut rauhoittumaan. Niinpä tuolla oli tusina muutakin tyttöä jotka mielummin haluaisi tanssia jommankumman kanssa.
Neiti Blåm tulee ja aukaisee meille salin oven ja ryntään heti ensimmäisenä sine etten kohtaisi vahngossakaan Samuelia. Lopulta kaikki ovat päässeet saliin ja huomaan Samuelin ja Juliuksen astelevan viimeisenä sisään. Ihoni meni kananlihalle kun edes ajattelin sitä hirveää ihmistä. Havahdun kun kuulen Neiti Blåmin aloittavan tunnin.

- Noniin, ihmettelette varmaan miksi molemmat luokat ovat täällä tänään, Neiti Blåm aloittaa. - Eli me alamme tänää harjoittelemaan Lumikuningatarta, hän jatkaa. Salissa alkaa heti kauhea supina siitä ketkä saavat pääosat.

- Olen jo valinnut pääosien esittäjät, Neiti Blåm aloittaa ja lyö kätensä yhteen. - Lumikuningatarta esittää Julia, hän sanoo ja osoittaa hyvin vaalea ihoista tyttöä. En edes ole huomannut että rinnakais luokalla on tuo tyttö. Naurahdin äännekkäästi ja sain monta halveksuvaa katsetta.

- Kain osan saa Samuel ja Kertun osan saa Linda, Neiti Blåm sanoo ja katsoo vuorottelen kumpaankin. Se järkytys ja ahdistus nousi kurkkuuni. Muutuin punaiseksi korviin asti. Sitten katsoi varovaisesti Samueliin joka ei näyttänyt yhtään yllättyneeltä. Samalla huomaan Sennin pettyneen ilmeen.

- Sä saat varmaan jonkun muun kivan roolin, sanoin ja koitin piristää Senniä.

- Joo varmasti! Jonkun lumihiutaleen, Senni sanoo hyvin tuohtuneena. Päätän olla hiljaa etten pahenna hänen oloaan. Katsoin kelloa ja se näytti vasta vähä yli yhdeksää. Toivon että tunti menisi nopeasti.

[Tämä luku oli tässä! Toivottavasti pidätte tästä. Luku saattoi olla jopa hieman tylsä mutta lupaan että ensi osa on kiinnostavampi :)]

Anniina❤️