Love Maze

15. luku - Kaikkien näiden vuosien jälkeen

Kaikkien näiden vuosien jälkeen

Mä istuin yksinäni kämppäni sohvalla. Oli keskiviikko ja mä olin juuri päässyt töistä kotiin. Mä olisin halunnut seuraa mun tylsään arkipäivään, mutta Alexandra oli lähtenyt eilen käymään Lahdessa ja Mikael ja Julia olivat hypänneet samaan kyytiin mukaan. Tottakai Alexandra oli pyytänyt muakin mukaan, mutta mä en voinut lähteä, koska mulla oli töitä. Se lupasi tulla perjantaina takaisin, kun mulla oli sillon vapaapäivä. Puhelimeni pirahti soimaan ja olin jo aika varma, että Alexandra se soittelee sieltä Lahdesta, mutta yllätyksekseni se olikin mun isobroidi.

"Mitäs Late, ei oo susta kuulunu hetkeen", vastasin veljelleni rempseästi ja se vastasi takaisin vähintäänkin samalla tavalla.

"Eipä oo Mirppa kans ilmotellu itestään mitään", se heitti takaisin ja mä nauroin sille.

"No mitä kuuluu?" kysyin.

"Ihan hyvää, mä itseasiassa soitin kysyäkseni jos sä haluisit tulla joku ilta syömään meille. Voisit kertoo samalla sit enemmän siitä sun ja Julian roadtripistä", se sanoi ja mä tajusin ettei se tiennyt, että ei me sinne lähdetty kahdestaan, eikä se tiennyt Alexandrasta. Sille mä kyllä uskalsin kertoa kaiken, joten en edes harkinnut seuraavaa kysymystäni kun mä jo kysyin.

"Voisinks mä ottaa mun tyttöystävän kans mukaan?"

"Tottakai voit! Kukas tää onnekas on?" Lauri oli aina ollut niin välittävä ja suvaitsevainen veli. Paras, ettenkö sanoisi.

"Yks Alexandra", kerroin typerästi yksikseni hymyillen.

"Millon teille kävis?" se sitten kysyi.

"No mun kyl pitää ensin kysyy Alexandralta haluuks se ees tulla, mut käviskö vaikka perjantaina?"

"Joo kyl se käy. Olisko vaikka joskus neljältä?"

"Mä tuun neljäks sit sinne", sanoin ja olisi kyllä kiva jos Lauri tapaisi vihdoin Alexandran.

"Toivottavasti et yksin", se sanoi ja mä hymyilin sille vaikka eihän se sitä voinut nähdä. "Ja hei Suvi tuolla huutelee terkkuja."

"Kiitti ja kerro sinne kans takas", sanoin ja vielä hetken me juteltiin kunnes lopetettiin puhelu. Mä soitin Alexandralle heti puhelun loputtua ja se vastasi mulle melkein heti.

"Moi!" hihkaisin innoissani kuullessani sen tutun äänen.

"Ootpas sä ilosella tuulella", se naurahti mulle. "Mistäs nyt tuulee?"

"Helsingistä päin", vitsailin ja arvasin, ettei Alexandra tajunnut mitä tarkoitin. "Mun veli pyys mua sen luo syömään perjantaina ja mä kysyin, että voinko mä ottaa mun tyttöystävän mukaan", kerroin sille.

"Sä kerroit meistä sun broidille?" se ilahtui ja mun sisällä läikähti jotain lämmintä sen reaktion seurauksena.

"Joo ja se toivo et en tulis yksin", sanoin hymyillen.

"Mä siis tapaan sun isoveljen perjantaina?" se kysyi kuin varmistaen.

"Mun isoveljen ja sen tyttöystävän", korjasin.

"Mitä jos ne ei tykkää musta?" se kysyi ja kuulosti suloiselta kun puhui tuollaisia.

"Tottakai ne susta tykkää! Lauri ja Suvi on maailman parhaimmat tyypit!" kerroin sille.

"Okei, no kai mä sit lähen", se myöntyi.

"Se pyys meitä neljäks sen luo. Tuutko ensin mun luo?"