Punapäinen tyttö ei kuitenkaan vastannut. "Olen Elda," Elda esittäytyi siinä toivossa, että tuntematon tyttö tekisi saman. Tyttö veti henkeä. "Olen Amenda," hän aloitti heiveröisellä äänellä. Elda nousi ja ojensi Amendalle kätensä, auttaakseen tuon ylös. Tämä tarttui epäröivästi Eldan käteen ja nousi. "Et taida kuulua tänne," Elda aloitti ja katsoi Amendan koruja sekä tomuista silkkimekkoa, tuon pyyhkiessä siitä likaa pois. "Mitä teet täällä?"
"Olin siskoni ja kuskimme kanssa koruliikkeessä eteläpuolella," Amenda aloitti. "Menin ulos katsomaan merta ja kävelin rantaraittia pitkin, kunnes ymmärsin eksyneeni. Tulin satamaan, muttei täällä ollut ketään, ja minua alkoi pelottaa." Kyyneleet täyttivät hiljaa hänen silmänsä. Elda tunsi myötätuntoa nuorta tyttöä kohtaan. Jotain oli tehtävä, ei sokerista tehty punapää pärjäisi yksinään.
"Minkä ikänen olet ja missä asut, Amenda?" Elda kysyi. "Olen 14, asun Monte Pellegrinolla." Amenda kertoi hiljaa. Hän oli vanhempi, kuin miltä näytti. Monte Pellegrinolla, tottakai. Kaupungin laidalla olevalla rikkaiden kukkulalla. Se oli kaupungin toisella puolenkin. Elda mietti, mitä hän nyt tekisi. Hän voisi auttaa Amendan kotiin, hän haluaisi ainakin, mutta sitä varten pitäisi kulkea vihollismafian alueen läpi.
Se olisi vaarallista ja riskialtista. Se olisi haastavaa ja huono idea.
Se olisi loistava tapa kapinoida järjestettyä avioliittoa vastaan.
ESTÁS LEYENDO
RISTITULI
Acción"Voinko luottaa sinuun?" Seurasi hiljaisuus. "Voitko muutakaan?" Italian mafian kasvattama 15-vuotias löytölapsi Elda joutuu tavallista vaarallisemmille teille ja vaikeiden valintojen eteen lupautuessaan saattamaan perheestään eksyneen nuoren tytö...
