New life (in Finnish)

Joulu

Sori, ku en kerenny eilen kirjottaa! Älkää jooko tappako mua sen takii! Mut meil on vielki se muutto kesken, nii en todellakaa oo kerenny. Eilenki mä ensin pakkasin, sit kannoin ja viel purin laatikkoi ja kannoin sänkyi ja kaikkee semmost. Ja illal, ku olin menosnukkuu mä vaa kaaduin patjoille ja nukahin. Nii en oikeesti oo voinu kirjottaa. Mut sori silti! :(
Ja tos yläkuvas on se koru jonka Harry antaa Annalle. ;)

Annan nk.

Puin lämpimät, paksut toppahousut, ihanan paksun toppatakkini, kaulaliinan, lapaset, pipon, villasukat ja talvikenkäni. Olimme lähdössä joulukuusen kaatoon, koska meillä oli perinteenä hakea kuusi vasta jouluaamuna. Jäin odottamaan muita, että voisimme lähteä. Pojat tulivat yhtenä rykelmänä eteisaulaan ja etsivät vaatteensa ja pukivat. Mummi saapui hovimestarin kanssa paikalle viimeisenä, mutta he olivat jo puikeissa. Pääsimme vidoin lähtemään.

Lähdimme kävelemään kohti mummin omistamaa metsän kaistaletta. Olimme pian perillä. Juoksin edellä etsimään parasta kuusta. Ensimmäinen katsomani oli liian vino, seuraava liian lyhyt, seuraava liian pitkä ja seuraava liian pyöreä.

"Anna!" kuulin Zaynin äänen huutavan.

"Niin?!" huusin takaisin.

"Tääl ois tosi täydellinen!" Zayn huusi taas. Lähdin juoksemaan Zaynin äänen suuntaan ja löysin pojan täydellisen kuusen luota.

"No, jo on.... se on ihan täydellinen," sanoin Zaynille hymyillen iloisesti.

"Joo, lähetää hakee muut tänne," Zayn sanoi myös hymyillen.

"Eiks jomman kumman kannattais jäädä tänne oottaa," kysyin.

"Joo, varmaa, kyl pitäis," Zayn sanoi.

"Mä jään!" huudahdin iloisesti Zaynille.

"Okei, mä meen!" Zayn huudahti myös iloisena.

Jäin odottamaan kuusen luokse, joten päätin istua sen viereen etteivät jalkani puutuisi. Siinä istuin kuusen vieressä ja odottelin mummia, hovimestaria ja poikia saapuvaksi. Katselin lapasiani ja totesin niiden olevan rikki ja että pitäisi ostaa uudet. Katselin muita puita lähistöllä ja näin oravan hyppimässä puusta toiseen. Ihmettelin mikä heillä kestää. No he olivat varmaankin kaukana, ajattelin. Pain alakisi olla ruoka jo valmiina mummin talolla.

"Heii! Zayn?! Harry?! Mummi?! Niall?!" huusin. "Kuuleeko kukaan?!" jatkoin huutamista.

"Annaa?!" Kuulin Harryn äänen huutavan.

"Harry! Mä oon täällä!" huusin.

"Mul on meille täydellinen kuusi, se jonka Zayn löys!" huusin vielä lisäksi.

"Joo, se kerto ne tulee tos vähä mun jäljes!" kuulin Harryn taas huutavan.

"Hyvä, ootko koht...!" kerkesin huutaa ennen kun näin Harryn tulevan läheisen puun takaa.

"Joo, oon täs ei tartte huutaa," Harry sanoi naureskellen.

"Mä sulle huutamiset näytän," uhosin ja tein lumesta lumipallon, jolla tähtäsin Harryyn ja heitin.

"Auu!!" Harry valitti.

"Siitäs sait," sanoin ylimielisesti.

"No nii lapset! Eipäs leikitä," sanoi juuri paikalle saapunut Louis.

"Sun mummis on tos iha vieres nii ei mee enää kauaa," sanoi Liam, joka oli myös vasta saapunut.

"No nyt sitä porukkaa alkaa tulla! Vihdoin!" huudahdin muka ihmeentyneenä.