Love Maze

18. luku - Yllätysjuhlat ja hyvästit

Yllätysjuhlat ja hyvästit

Mikael todellakin yllättyi kun sen kaikki ystävät olivat järkänneet sille yllätyssynttärit. Se toisteli kokoajan mulle ja Alexandralle sitä, että miten me oltiinkin saatu narrattua sitä tällä tavalla. Sitten se katosi juttelemaan sen Lahden kavereille ja Aino ilmestyi meidän luo.

"Kuulin huhuja pikkulinnuilta, et te sit ootte tätä nykyään pari", se sanoi hymyillen vieden mustia hiuksiaan korvansa taakse.

"Niin pääsi käymään", Alexandra naurahti ja veti mut kainaloonsa.

"Oikeestaan kiitos sun, ku menit möläyttää sillon viimeks et Sandra tykkää tytöistä. En mä muuten olis ehkä ikinä uskaltanu kertoo mun tunteista", naurahdin ja sain tytön vilkaisemaan maata.

"Aino on aina ollu kunnon juorukello", Alexandra naurahti ja sai Ainon älähtämään.

"No enkä oo!" se huudahti.

"No tällä kertaa siitä seuras jotain hyvää, joten kiitos kun juorusit mun asioita", Alexandra sanoi ja pukkasi Ainoa olkavarteen.

"No ole hyvä sitten", se sanoi vähän letkeämmin. "Toi Mikaelin tyttöystävä on kyl tosi kiva tyyppi", se sitten sanoi ja katsahti Mikaelin ja Julian suuntaan, missä ne jutteli muutaman jätkän kanssa.

"Julia on mun pikkuserkku, ihan huippu", sanoin ja Aino käänsi katseensa muhun hymyillen.

Me juteltiin Ainon kanssa vielä hetki, kunnes me lähdettiin sisälle hakemaan lisää juotavaa jääkaapista. Otin sieltä kaksi tölkkiä lonkeroa ja ojensin toisen keittiön tasoon nojailevalle Alexandralle. Siinä keittiössä ei ollut ketään muita, koska kaikki olivat takapihalla. Mä halusin ihan mielettömän paljon vaan Alexandran läheisyyttä, joten mä sitten laskin tölkin siihen tasolle, kiersin käteni sen ympärille ja painoin huuleni vasten sen huulia. Se naurahti hiljaisesti vasten mun huulia ja vetäisi mua enemmän liki itseensä. Siinä me hetki vaan pussailtiin, kunnes mä maltoin irrottautua sen huulilta katselemaan sen vihreitä silmiä.

"Eiks sul tuu kuuma tossa takissa?" kysyin ja näpersin sen nahkatakin kaulusta sormissani.

"No ehkä vähän", se naurahti.

Sitten mä kuulin ulkoa tutun biisin, joka kieltämättä sopi äskeiseen ihan täydellisesti. Käänsin katseeni terassille päin ja huulilleni nousi hymy. Dingon Nahkatakkinen tyttö raikui stereoista ja kuului sisälle asti.

"Nahkatakkinen tyttö", mä henkäisin hymyillen kääntäen katseeni takaisin tyttöystävääni. "Mun oma nahkatakkinen tyttö", sanoin ja tyttö vetäisi mut takaisin huulilleen.

"Ton biisin sanat kyl liippaa aika läheltä mun elämää", se sanoi vähän vaisummin.

Hän on nahkatakkinen tyttö, se sama tyttö on nähnyt helvetin.

"Hei", mä henkäisin kun huomasin sen kasvoille nousseen surullisen ilmeen. "Kaikki hyvin?" kysyin ja nostin käteni sen kaulalle silittäen vaaleaa ihoa.

"Mä kai olin vaan kuvitellu, et faija olis vihdoin ollu valmis hyväksyy mut", se sanoi surkeana enkä mä edes ollut tajunnut, että se oli ehkä jo pitkään miettinyt asiaa. Vaikka se oli kertonut mulle silloin puhelimessa asiasta, niin sitä oli silti jäänyt painamaan se, enkä mä edes ollut tajunnut kysyä asiasta. Mä olin lähipäivinä vaan miettinyt omia asioitani, tai siis Jennikaa ja sitä miten se laittoi kytät koluumaan mun kämpän, että se pääsisi kuin koira veräjästä.