Lonely Angel

2.

Janien nk

Käänsin katseeni hitaasti kohti henkilöä joka oli kiertänyt käsivartensa ympärilleni. Se oli Arthur. Katselin hänen kasvojaan kunnes silmäni ajautuivat hänen silmiinsä. Hänkin katseli minua, huolestuneena. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi ja en saanut sanaakaan suustani. "On, eikai kukaan ihmetellyt että miksi lähdit? En halua aiheuttaa ongelmia" pölötin ja pojan kasvoille ilmestyi huvittunut hymy. "Kukaan ei ihmetellyt että miksi lähden. Saan usein samanlaisia purkauksia kuin sinäkin. Ja hei, et aiheuttanut mitään ongelmia" hän sanoi kädet edelleen ympärilläni ja silmissä huolestunut katse.
    Siirsin käteni hänen poskelleen ja silitin sitä. Hymyilin hänelle. Nousin hitaasti ylös ja autoin Arthurin myös. Kävelimme yhdessä luokkaan ja kaikki katsoivat. Varmaan koska pidimme toisiamme käsistä kiinni. "Janie, onko kaikki hyvin?" opettaja kysyi. Hän on aina huolissaan kun saan kohtauksia. Nyökkäsin ja menimme paikoillemme. Irrotin käteni hänen kädestään ja istuin. Matthes vilkuili minua. Voin sanoa että hänen silmänsä ovat pelottavat mutta myös lumoavat. Niissä näkyy sitä synkkyyttä mikä periytyy. Säälin häntä vähän.
     Kellot soivat ja nousin tuolilta ylös. Olin juuri pakkaamassa tavaroitani reppuuni, kunnes tunsin jonkun painostavan katseen itsessäni. Anteeksi isä, ajattelin ja katsoin Matthesia suoraan silmiin. "Onks sulla kaikki okei?" hän kysyi ja olin hämmentynyt. Nyökkäsin vain ja tajusin vasta sitten että koko luokka tuijottaa ja että tämä poika tässä on liian lähellä minua. Katsoin kuitenkin häntä uhmakkaasti silmiin poistaen mielestäni sen tosiasian että rintakehämme koskettaa toisiaan.
     Nappasin reppuni ja juoksin ulos luokasta. Kaivoin nopeasti kuulokkeeni ja yhdistin ne puhelimeeni. Pistin Nightwishin levyn  Imaginaerum soimaan spotifystä . Se rauhoittaa aina minua. Tunsin kuinka epämiellyttäviltä tuntuvat tunteet valuivat pois ja olin taas tyyni. Kunnes kohtasin Rosalien silmät. Hän oli edellisellä tunnilla ja näki kaiken. Otin yhden kuulokkeen pois ja odotin nuhdesaarnaa. "Voinko mä kysyä sulta neuvoja?" hän kuitenkin kysyi joten nyökkäsin. "Musta tuntuu että Matthes on kusessa yhteen toiseen täällä koulussa. Mä kuitenkin rakastan sitä jätkää, mut sit kans on yks toinen kenestä tykkään vielä enemmän..." hän sanoi ja hiljeni lopussa. Hymy ilmestyi kasvoilleni. Menin ihan hänen eteensä ja kuiskasin hänen korvaansa. " Onko kyse Brihanista?" ja katsoin häntä. Rosalie nyökkäsi.    " Tiedoksesi, hän tykkää myös sinusta" sanoin ja käskin Rosalieta puhumaan tytölle. Hän halasi minua ja meni etsimään Brihania.
      Matthes katsoi Rosalieta ihmeissään Arthurin ja Noahin kanssa. Kävelin heidän edestään katsomatta heihin. Pysähdyin oitis kun näin Rosalien ja Brihanin. Sisälleni tulvi iloa ja onnellisuutta. He huomasivat minut ja menin heidän luokseen. Siinä me vain juttelimme ja huomasin heidän pitävän käsistä kiinni. "Rosalie oletko jo kertonut Matthesille?" kysyin ja molempien katseet iskeytyivät minuun. Hän huokaisi ja heti kun näki pojan niin meni hänen luokseen. He puhuivat hetken, suutelivat viimeisen kerran ja halasivat. Tyttö tuli pian luoksemme ja meni heti Brihanin luokse.
      Käänsin katseeni Matthesiin joka seisoi Noahin ja Arthurin kanssa. Huokaisin ja menimme luokkaan. Sanoin että haluan olla yksin joten menin istumaan ihan luokan takareunaan. Kuitenkin ihan kuin aavistelin, pojat kerääntyivät ympärilleni. Laitoin kuulokkeet korvilleni. Kun opettaja tuli otin ne pois korvistani. "Tänään teemme näytelmät, olen jo päättänyt ryhmät" opettaja huusi ja hymyili. Hän rupesi luettelemaan ryhmiä ja painoin pääni pulpetilleni kun kuulin mihin ryhmään jouduin.
     Menimme käytävälle ja kaikki olivat hiljaa. Minulla oli kuulokkeet korvassa. Kohta ne kuitenkin vedettiin pois. "Mistä me tehää? Päättäkää te, mulle on ihan sama" Noah sanoi ja katsoi minua. Pyöritin silmiäni ja katsoin muita. Kohotin kulmiani kun Matthes katsoi minua. "Paholainen on kaapannut rakkauden kohteensa, kunnes tämä myöntää rakastavansa paholaista. Tyttö kuitenkin pakenee ja 2 köyhää maalaispoikaa ottaa hänet asumaan luoksensa. Tyttö rakastuu toiseen heistä ja kylässä missä he asuvat juhlitaan. Paholainen kuitenkin saapuu ja tappaa molemmat heistä, joten tyttö joutuu menemään naimisiin paholaisen kanssa. Lopulta paholainen tappaa myös vaimonsa eikä tästä kuulla sen jälkeen enää mitään. " kerroin ja kaikki katsoivat minua. Kohotin kulmiani ja he nyökkäsivät. Kerroin kaikille roolit ja harjoittelimme.
     Kun olimme harjoitelleet niin menimme takaisin luokkaan ja KAIKKI tuijottivat. Katsoin Rosalieta ja Brihania jotka olivat samassa ryhmässä. He pitivät käsistä kiinni ja hymyilivät onnellisina. Istuin paikalleni. "Janien, Matthesin, Arthurin ja Noahin ryhmä on ensimmäisenä. Olkaa hyvät ja Tulkaa luokan eteen." opettaja sanoi ja menimme eteen. "Mirja, voisitko tulla lukemaan?" kysyin hymyillen yhdeltä tytöltä luokassa. Hän nyökkäsi ja rupesi lukemaan.
     Näytelmä meni hyvin, kunnes tuli lopun vuoro eli kun tyttö joutuu menemään naimisiin paholaisen kanssa. Matthes tuli liian lähelle minua, pisti kätensä lantioilleni ja kumartui minua kohti. Kuten minun oli tarkoituskin, Käänsin pääni sivulle niin että hän suuteli poskeani. Sitten hän vahingossa kaatoi minut ja kaatui vielä itsekin päälleni. Makasin hänen alapuolellaan ja katsoimme toisiamme kunnes työnsin hänet pois. Nousin ylös ja menimme seisomaan. Matthes (porukan pisin) meni taakseni, Arthur oikealle ja Noah vasemmalle puolelleni kuten suunnittelimme. Taputuksia tuli ja menimme paikoillemme.
      Kun koulupäivä loppui, ajoin mopollani kotiin. Parkkeerasin autotalliin ja menin sisälle. Äiti ja isä istuivat olohuoneessa ja odottelivat minua. "Kultaseni, sinulla on tehtävätänä yönä, haritankatu 6 asunto 456" äitini sanoi lempeällä äänellä. Huokaisin ja nyökkäsin hymyillen. Kävelin yläkertaan huoneeseeni ja vaihdoin valkoisen nilkkoihin asti olevan mekkoni. Avasin hiukseni nutturalta ja kiharsin ne. Muutin ulkonäköäni niin, että hiukseni ovat valkoiset ja kasvoni erilaiset. Kellon ollessa 12, lähdin yön pimeyteen.
      Saavuttuani osoitteeseen, etsin oikean talon. Menin äänettömästi sisälle, ajatukseni veivät minut oikeaan huoneeseen. Siellä oli pikku tyttönen joka katsoi ulos ikkunasta kyyneleet poskillaan. Menin hänen luokseen ja laskin käteni tunnottomasti hänen olkapäälleen. Levitin hänen tuskaansa ja kun hän kääntyi mennäkseen petiin, livahdin ulos huoneesta. Kohta kuulin sievää tuhinaa ja kävelin alakertaan. Etsin keittiön ja katsoin kelloa. 7,19, mumisin. Kasasin aamiaistarvikkeita pöydälle sievään järjestykseen. Kohta perhe alkoi heräillä ja hiivin ulos.
     Kun kuulin perheen ihmettelevät äänet ja pikku tytön naurun, lähdin kotiin. Sinne päästyäni nukahdin heti.  
      

Sanoja : 905