Elän, mutta olen kuin elävä kuollut. Olen vain hyvin väsynyt koko ajan. Johtunee kai unen saanti ongelmista, joita minulla on hyvinkin paljon elämässäni. Siitä huolimatta teen hyvin paljon asioita, vaikka jotkin asiat ja niiden valmisteleminen valmiiksi vievät jokseenkin aikaa minulta. Juuri tämän vuoksi teen niin paljon pieniä asioita, kun nyt kerralla vain voi tehdä. Kuraattorin mielestä se on huono idea, mutta eihän hänen mielipidettään kysyttykään missään vaiheessa. Luulisi siinä iässä jo tietävän milloin avata suu ja milloin pitää se tukossa. Hänen kanssaan otamme usein yhteen johtuen täysin erilaisesta ajattelu tavastamme.
Tahtoisin tehdä vain niin paljon, mutta silloin, kun siis jaksan, niin minulta viedään kaikki pois suoraan nenäni edestä. Lähestulkoon kaikki läheisenikin tekevät niin. Esimerkiksi pikkuveljeni ja isäni eivät minulta vie fyysisesti mitään pois, mutta psyykkisesti he vievät minulta eniten voimia. Pikkuveljeä täytyy palvella, koska tuo itse mitään osaa tehdä. Samoin isää, vaikka hän osaakin tehdä itse, onpahan kuitenkin liian oikukas narsisti tekemään itse. Hänellä on aivan varmasti kaksisuuntainenmielialahäiriö tai skitsofrenia.
Oikeastaan vain äitini ja koulu pääsevät sen edelle. Äidistäni saa aina niin hyvän kuvan, mutta tietäisitpä vaan hänen sadismistaan. Se on enimmäkseen psyykkiseksi luokiteltavaa sadismia, mikäli sellaista on olemassa. Luulisin sellaista olevan olemassa, sillä vuosien varrelta löytyy monta psyykkisen sadismin harjoittajaa. Niin kuuluisuuksia kuin vähemmän kuuluisuuksia. Kuvailisin psyykkistä sadismia yhdeksi maailman vaarallisimmaksi kivun harjoitukseksi. Fyysisestä sadismista jää toki arvet, mutta psyykkisen sadismin arpia ei voi pyyhkiä niin vain pois. Sellainen vaati jo psykoterapiaa. Fyysiset arvet kuitenkin usein kuluvat ajan myötä. Psyykkiset arvet voivat kestää lopun elämää ja niitä ei välttämättä saa edes pyyhittyä psykoterapialla pois. Se mitä tällä kaikella oikein haen, on ymmärrys minua ja ongelmiani kohtaan.
En uskalla kertoa kenellekään vanhemmistani. Yritin toki, mutta vanhempani eivät iloinneet ollenkaan. Sain kuulla noin vuoden, kuinka olen huono tytär, vaikka halusin vain kertoa jollekin kotona vallitsevasta hyvin hämäräperäisestä tilanteesta. En kuitenkaan onnistunut niin kuin luulin tekeväni. EI, en todellakaan onnistunut.
"kiitos, kun luit!"<3
