Lonely Angel

3.

Arthurin nk

Heräsin klo 5.30. Ihanaa. Isältä oli tullut viesti, jotain hyvin tärkeää. Huokaisin ja nousin ylös muhkeasta sängystäni. Pakkasin repun ja laitoin vaatteet päälle. Beigen värinen paita ja mustat verskahousut. Lähdin alakertaan missä isä jo odotti minua. " Poikani, sain juuri tärkeän tiedotteen. Olen löytänyt sinulle puolison" isäni sanoi ja huokaisin. Pakkoavioliitto. "Isä, entä jos en halua? Ei sillä että minulla olisi vaihtoehtoja" kysyin ja isän ilme synkistyi. Hän ei ymmärrä miksen halua vaimoa, Jeesus soikoon olen vasta 17 vuotias, liian nuori.
Nappasin jääkaapista vesipulloni ja isästä välittämät lähdin kouluun. Laitoin airpodit korviini ja musiikin täysille. Välillä se kyllä on mukavaa olla joku yliluonnollinen. Voi tehdä asioita mitä muut eivät voi ja tietää asioita mitä muut eivät tiedä. Toisaalta haluaisin kertoa jollekkin millaista taakkaa kannan harteillani. Mutta en voi, suurin osa väestöstä on ihmisiä ja tieto leviää nopeasti.
Saavuttuani koululle silmäparit rupesivat heti tuijottelemaan. Ei ole helppoa olla suosittu. Kävelin ihan rauhassa luokan eteen odottamaan Matthesia ja Noahia. Pian Janie ilmestyi oven viereen ja hymyili minulle suloista hymyään. Hymyilin takaisin, mutta kun näin poikien tulevan vaihdoin ilmeeni vakavaksi. Matthes näytti vihaiselta, ja no Noah... Hän näytti omalta itseltään. Luultavasti taas ärsyttänyt Matthesia liikaa. Kohotin kulmakarvaani ja Matthes huokaisi. "Se uhkailee, vittu taas" hän kuiskasi ja huokaisin. Noah on siinä verroin kusipää että hän luulee kaikkien haluavan hänet ja hän uhkailee. "Mitä tällä kertaa?" kysyn kuiskaten. "Se uhkas tehä mun äitille jotain jos en auta sitä saamaa Janieta sille. Ei se kyl vois tehä mitää mun äidille, u know?" matthes sanoi ja mumisin pari kirosanaa.
Pian opettaja tuli ja pääsimme luokkaan. Katsoin Noahia sivusilmällä ja näin tämän tuijottavan Janieta, riisuen häntä mielessään. Hiljaa sadatellen menin paikalleni istumaan.
      Yritin keskittyä tuntiin, mutta ajatukseni harhailivat. Liikaa. Minun pitää yrittää varoittaa Janieta. Noah ei tee hyvää hänelle. Tiedän sen liian hyvin. Hän vain paneskelee muita ja lopulta särkee heidän sydämensä. Jos en olisi ollut Noahin kaveri vauvasta saakka vihaisin häntä. Vilkaisin Janieta joka tuijotti suoraan taululle mitään näkemättä. Hän ehkä tietää mitä Noah suunnittelee. Ainakin arvelen koska hän mulkaisee Noahia niin pahasti että tämä kääntää päänsä pois. Kohta kuitenkin huomaan jotain todella omituista. Janie tärisee ja on ihan kalpea. Nousen nopeasti tuolistani saaden kaikkien katseet itseeni.
       Ryntäsin Janien luokse ja nappasin tämän syliini. Keinuttelin hän hetken, kunnes tämä rauhoittui ja tarttui paitaani kiinni. "Kiitos, Arthur" hän kuiskasi korvaani ja hymyilin vain hänelle. "Noah haluu sut, yritän auttaa parhaani mukaan et se ei onnistu siinä" kuiskaan ja Janie katsoo minua kiitollisena. Nousin ylös ja laskin tytön takaisin penkille mennen omalle paikalleni. Huokaisten Avasin psykologian kirjan ja rupesin tekemään tehtäviä joihin tiedän vastaukset jo valmiiksi. Viimeisen tehtävän kohdalla havaitsen jonkun seisovan edessäni. Nostin katseeni ja näin yhden koulun hiljaisimmista tytöistä. Brihan kai? "Hei, onko Janie kunnossa?" hän kysyy johon nyökkään.
     Tunnin loputtua menin pihalle lempikirjani kanssa ja istuin nurmikolle. Aloitin lukemisen puolesta välistä mihin olin laittanut kirjanmerkkini. Tottakai kun olin saanut itseni lukemaan, kuulen moottorin hurinaa. Nostan katseeni ja suuni aukeaa hämmästyksestä. Janie istui juuri moottoripyörän selkään. En tiennyt että hän omistaa sen. Virnistäen laskin katseeni kirjaan ja aloitin lukemisen.
      Lopulta kun koulu loppui, niin lähdin kotiin. Siellä minua odottaisi isä. Pelkästään isä. Huokaisin. Hän ei halua minun olevan onnellinen. Usein toivonkin olevani tavallinen ihminen. Mutta, kiitos isäni huoneeni seinät ovat täynnä aseita. Sotia varten (mitä ei ole syntynyt 590 vuoteen), minäkin taistelen. Ne ovat usein demonien ja enkeleiden välisiä, mutta meistä arvotaan kumman puolelle menemme. Matthes on demoni, sen tiedän. Se Brihan? Hän on keiju. Mutta Janie? Hänestä minulla ei ole mitään tietoa. Ei hän ihminen ainakaan ole.
      Kotiin saavuttuani isä oli eteisessä vihaisen näköisenä. Tottakai, lähdin ilman lupaa kouluun. Menin hänen ohitseen keittiöön ja kuulin hänen vetävän syvään henkeä. "Arthur..." isäni aloitti mutta keskeytin hänet tylysti. "Isä, tiedän mitä aijot sanoa. Että tämä on parhaakseni vaikka se ei ole! En mene naimisiin kenenkään kanssa jos pakotat! Enkä varsinkaan sellaisen jota en rakasta!" huusin hänelle ja tämä astui askeleen taaksepäin pelästyneen näköisenä. Rymistelin huoneeseeni ja katsoin kelloa. 22.56. Aika mennä nukkumaan.
      Huokaisten riisuin itseni ja menin suihkuun. Pesin hiukseni suklaan tuoksuisella shampoolla ja hoitoaineella. Sammutin suihkun ja otin pyyhkeen komerosta. Katsoin itseäni peilistä. Perus poika. Ei minussa ole mitään erikoista. Kuivasin hiukseni ja menin huoneeseeni. Nappasin puhtaat bokserit lipastoni laatikosta sekä yöhousut-ja paidan. Menin takaisin vessaan ja pesin hampaani. Laitoin vielä naamarasvaa ja kipitin huoneeseeni. Vedin päiväpeiton, tyynyt ja pehmot pois sängystäni ja hyppäsin sinne. Sammutin valot kaukosäätimelläni ja pistin herätyksen päälle. Lopulta nukahdin.

Sanoja: 732