New life (in Finnish)

Häät

Omg.... te ootte täysin mahottomii.... Te arvoisat lukijani. Siis really yli 650 lukukertaa!!! Ku mä näin noi lukukerrat te ette tiiä miten sekosin... toivottavasti tykkäätte. Ois kyl kiva saada palautetta... vink, vink.... kommatkaa ja äänestäkää! ;)

Häät. Miten niistä kertoisi. Niitä on odotettu koko pitkä elämä ja sitten ne on ohi. Kaikkihan on aina täydellistä. Mutta kun minä itkin valaani sanoessa, en tiennyt itkinkö, koska olin melkein liian onnellinen vai, koska oli surullinen. Surullinen, koska se jota todella rakastin ei ollut minun ja minä olin päättänyt tyytyä vähempään.

Häitä tulee ja menee, mutta toivoin, että liittoni kestäisi. Osaksi sen takia, että voisin näyttää Harrylle, että en tarvitse häntä ja osaksi, että halusin tehdä Jamesin onnelliseksi. Että edes Jamesilla olisi onnea, että minä onneksi pystyin tehdä edes Jamesin onnelliseksi.

Seremonian aikana olin näkevinäni Harryn itkevän. Olin aina tiennyt, että tämä ei ollut sellainen, joka ei koskaan itke. Ja voi, miten mieleni teki mennä halaamaan ja lohduttamaan tuota poikaa. Halusin, mutta en voinut.

Katsoessani Jamesin onnellisiin silmiin tiesin, että en halua lasta tämän kanssa. Ei sillä, että James ei vaikuttanut hyvältä isältä, vaan koska en rakastanut häntä tarpeeksi, että voisin antaa jotain niin tärkeää itsestäni. Sanoisin Jamesille, että en voi saada lapsia ja söisin kaikkia maailman lääkeotä, että en tosiaankaan voisi saada yhtään lasta Jamesille.

"Tahdotko sinä, Annabelle Amelia Sommers ottaa tämän miehen aviomieheksesi ja rakastaa tätä vasta- ja myötäkäymisissä elämäsi loppuun asti?" pappi kysyi. Tiesin, miten minun pitäisi vastata, tiesin, mutta en voinut olla miettimättä, pitäisikö silti valita toisin.

"Tahdon," sanoin hymyillen ja katsoin Jamesin ruskeisiin silmiin, jotka olivat täynnä rakkautta, iloa ja onnea.

Lopun seremonian ajan en kuullut mitään enkä tehnyt mitään, kunnes pappi antoi Jamesille luvan suudella minua. Ja niin James suuteli. Ja minä.... minä en voinut olla ajattelematta, että tuossa Jamesin paikalla voisi olla Harry. Harry jota rakastin niin paljon, että sydämmeeni ei meinannut mahtua mitään muuta.

Kävelimme käytävää pitkin ulos kirkosta ja autoon, joka veisi meidät juhlapaikalle. Juhlapaikka oli ihan kiva, en tosin pitänyt linnamaisesta talosta aivan kuten en pitänyt siitä linnamaisesta kirkostakaan. Muuten se oli täydellinen.

Paikan päällä tanssimme valssin, johon muitkin lopuksi tulivat mukaan. Tanssin Jamesin isän kanssa ja hän puolestaan tanssi mummini kanssa, koska oma äitini oli kuollut. Pian tanssittuani Jamesin isän kanssa ja saatuani Jamesin takaisin parikseni Harry tuli pyytämään tanssin itselleen.

"No, miltä tuntuu?" Harry kysyi hymyillen ilkikurisesti.

"Hyvältä, kai," sanoin hymyillen hieman alakuloisesti.

"No, mikä pikku päivänsädettä masentaa?" Harry kysyi huolissaan.

"Noo... mä en oikeestaan tiiä oliks tää nii hyvä juttu, ku mä en oikeesti rakasta Jamesii nii paljon ku yht toista ketä mä en voi saada," miksi kerroin tästä Harrylle? Juuri Harrylle, vaikka tämä oli se kenen kanssa olisin halunnut olla naimisissa. En tiedä. Ehkä olen tyhmä.

"Wouu... prinsessa, ei sun sit ois pitäny mennä naimisii. Ja must tuntuu et sä saisit kenet vaa!" Harry sanoi hymyillen säteilevästi.

"Kiitos Harry. Saanks mä painaa pään tähän?" kysyin painaen pääni Harryn rinnalle.

"Joo, toki, mut älä vaan anna sun miehes luulla, et mä oon joku kilpakosia. Sitä paitsi tää tanssi saa korvata sen, ku en päässy tanssii sun kaa tanssiaisis," Harry sanoi ja kuulin Harryn sydämmen jyskyttävän kovaa.

"Joo, sä et koskaa oo ollu mulle kilpakosia. Ja mä tanssin sun kaa viel toisenki tanssin, koska haluun," sanoin ja tiesin, että sanomani oli vain puoliksi totta. Eihän Harry ollut ollu minulle koskaan kilpakosia vaan paljon enemmän.

Öhm... sori ku tuli lyhyt luku myt yritän kirjottaa viel yhen luvun (viimesen) tänää, ku sain tän kirjotettuu näin aikasin. :) Koska mua on tänää taas uhkailtu nimettömältä taholta nii toivon tosiaanki, et saan kirjotettuu. Ei millää pahal Mariaviktoria00 en tiiä saanks kirjotettuu, ku on musateoria ja kaikki. :(
Julia kiittää ja kumartaa! ;)