New life (in Finnish)

Mitä ihmettä?

Jamesin nk.

Se oli kamalaa. Kamalaa katsoa, kun Anna tanssi Harryn kanssa. Vaikka Anna oli kertunut monta kertaa, ettei heidän välillään ollut mitään. Osa minusta ri voinut uskoa, koska aina kun Harry oli Annan lähellä, Anna oli pelkkää hymyä ja onnea päästä varpaisiin. Toisaalta Anna oli minun vaimoni. Minun rouva Anderson. Minä olin saannut Annan, ei Harry. Siitä olin onnellinen.

Olin pitänyt Annasta heti ensisilmäyksellä. Hän oli niin kaunis, että sitä oli vaikea uskoa todeksi ja kaiken kukkuraksi Annalla oli melkein liian hyvä sydän. Annan pitkät vaaleat hiukset olivat tulleet useasti uniini viime vuoden aikana, enkä ollut pystynyt pitämään niitä poissa. Mutta nyt Anna oli vihdoin minun.

Nytkin Anna lepäsi Harryn tanssitettavana. Minun ja Annan häissä!  Törkeää, mutta en voinut mennä sanomaan sitä päin Annan naamaa, koska Harry oli hänen paras ystävänsä. En voinut, kun katsoa kuinka Anna laittoi päänsä lepäämään Harryn rinnalle ja jatkoi tanssimista. Minun onnekseni Harry näytti hieman kiusaantuneelta. Pian voisin taas hakea morsiammeni takaisin ja voisimme tanssia onnellisena elämämme loppuun saakka.

Harryn nk.

Annan pää lekäsi sylissäni ja me siis minä ja Anna puhuimme siitä, miten Annan nykyinen avioliitto saattoi olla huono valinta ja me puhuimme siitä Annan häissä. Kuinka hullua.

"Harry?" Anna kysyi.

"Niin, pikku päivänpaiste?" kysyin hieman karhealla äänellä. Tunsin koko ajan sydämmeni pumppauksen nopeutuvan ja nopeutuvan Annan läheisyydessä.

"Kai mä saan tanssii vielä seuraavanki tanssin sun kaa?" Anna kysyi ja sydämmeni jätti kaksi lyöntiä väliin.

"Tietty jos haluut, mut sun mies kattoo mua muutenki jo murhaavasti nii ei yhtää enempää jooko?" kysyin, vaikka olisin halunnut tanssia koko illan Annan kanssa.

"Joo, vaan yks tanssi," Anna sanoi ja oli kuulevinani pettymyksen hänen äänestään, mutta se oli varmaan vain mielikuvitukseni julma pila.

Tanssin vielä yhden tanssin Annan kanssa, jonka jälkeen luovutin tämän miehelleen ja lähdin etsimään poikia. Olin lupautunut kuskiksi, etten joisi ja puhuisi läpiä päähäni humalassa. Pian löysinkin ensimmäisen etsimistäni neljästä pojasta.

"Louis, meijän pitää mennä!" huusin pojaööe, joka nojaili kaikessa rauhassa baari tiskiin.

"Joo, mä tuun. Nää on muutenki vähän tylsät bileet," Louis sanoi selvästikin jo hyvin humaltuneena.

"Tuu, ettii Liamii, Zaynii ja Niallii," sanoin ja lähdin vetämään poikaa väkijoukon läpi. Etsin samalla katseellani muita poikia.

"Liaaam!!!!" huusin väkijoukkoon ja pian sieltä saapuikin uljas ystäväni, joka ei ollut vetänyt yhtä pahoja kännejä, kuin Louis.

"Niin, kuski?" Liam kysyi.

"Me lähetää. Jos haluut kyytii nii tuut meijän kaa," sanoin, enkä antanut muuta vaihtoehtoa, kun suostumisen.

"No, mä tuun," Liam jupisi hiljaa.

Otin kiinni vieressä seisovan blondin pojan hartiasta.

"Niall, et sä voi pakoilla. Mä näin sut jo," sanoin nauraen ja tiesin, että tämä oli salakuunellut keskusteluamme Liamin kanssa.

"No, okei äiti. Mä tuun, mut eka sun pitäis kattoo tonne, koska Zaynil menee kovaa," Niall sanoi nauraen.

"Voi, vittu!" huudahdin, kun näin, mitä Niall osoitti. Siellähän se Zayn oli ilman paitaa.... ottamassa housuja pois toisten häissä! Mitä ihmettä?

"Zayn!!!! Tosi lapsellista, nyt vaatteet päälle, me lähetää!" huusin pojalle, joka oli riisutumassa toisella puolella huonetta.

"Joko nyt? Haaazzz... mä haluun jäädä, viel heti jooko?" Zayn kysyi, mutta näki jo katseestani, että en aikonut taipua. En tänään.

"Zayn ei! Paita päälle ja housut kiinni me lähetää nyt," sanoin tiukasti ja näin pojan katsovan pettyneenä maahan.

Annan nk.

"Oliko kivaa, kulta?" James sanoi suudellen minua korvani taakse.

"Olihan se ihan mukavaa,  ku en saanu ees kesätansseis tanssii Harryn kaa," sanoin hieman alakuloisesti.

"No nytpä sait!" James huudahti iloisesti.

"Joo, ku sä olit niin kiva, et annoit Harryn varastaa sun morsiammen hetkeks," sanoin irvistäen iloisesti.

"Joo, mut meijän pitää..... mitä ihmettä?" James sanoi ja käänyin katsomaan samaan suuntaan, kun Kames katsoi. Siellä oli Zayn. Zayn riisuutumassa baari tiskillä, minun häissäni!

"Mä hoidan tän," sanoin ja lähdin kävelemään kohti Zayniä, mutta ilmeisesti Harry kerkesi ennen minua, sillä kun oli kerennyt Zaynin luona, niin poajalla oli jo vaatteet päällä ja tämä oli lähdössä.

"Kiitos Harry, oot sankari!" kerroin Harrylle, joka oli viemässä umpihumalassa olevassa poikia kotiin.

"Palveluksessa," Harry sanoi hymyillen ilottomasti.

"Tuu, nii saat viel läksiäis halin!" huudahdin iloisena ja näin Harryn suunpielen nousevan hieman ylös päin.

"Joo, kiitti halist, mut nyt mä vien nää idiootit himaa, ruveta ny strippaa toisen häissä....." Harry sanoi selvästikin häpeissään.

"Joo, nähää," sanoin ja lähdin takaisin Jamesin luokse.

"Nii, meijän pitäis lähtee, ku lento lähtee kohta ja sä et haluu myöhästyy tält lennolt," James sanoi hymyillen säteilevää enkelin hymyä.

"Joo mennää, nyt heti, mä en jaksa oottaa," sanoin ja lähdin upouuden aviomieheni matkaan.
Tuntuuks teistki vähän surulliselt, ku tää ficci loppu? Must tuntuu, siis ku tää on ollu mulle tosi tärkee ficci. Jopa tärkeempi ku the thing about lily koskaan ikinä. Tää on niin tärkee, et te ette usko,miten paljon mulle merkitsee, et kotkut teist tykkää täst. Ja mä truely oon niin happy, ku jotkut teist on ollu ihanii ja kommannu ja votennu (oikeesti se ajo mua kirjottaa tätä lisää ja lisää...). On tosi haikeeta sanoo heippoi teille, jotka on lukenu tätä nii uskollisesti. Mä en oo enää nii varma, et kirjotanks sitä jatko-osaa, ku täst tuli hyvä näin. Kommentoikaa toki jos haluutte jatko-osan. Luv ya all so much (too much)! Ootte tehny mun syksyst ja alku kevääst parhaan ikinä!
Ja ny asiast viidenteetoista. Mä oon yks niist onnellisist, ketä osti liput lauantain keikalle, mut oon tosi pahoillani niitten puolest ketä osti sunnuntaille, mut kyl niit hyvii paikkoi on myynnis ku tuli ne uudetki paikat käyttöö. Mut löytää sielt kakkos aitios juoksupaikoilt, jostain (toivottavasti) läheltä lavaa. Tia no sinne mä ainaki pyrin.... eri asia pääsenks. Mut kiitos kaikille rakastan teitä! :) Ja yli 800 lukukertaa, täysin mahotonta!!!  Kiitos tosi paljon näistä lukukerroista!!!!:)

Julia kiittää ja kumartaa (viimestä kertaa tässä ficis)! :)