Liika on Liikaa

Osa 2

Se nimi, ihan kuin olisin kuullut sen jossain, mutta missä. Se nimi se Taehyung. Se nimi jäisi kkaikumaan päähäni koko loppupäiväksi. Ajattelin, että tämän tilaisuuden jälkeen menisin vielä kiittämään häntä. Kuitenkin heti kun hän oli saanut lakkinsa ja todistuksensa hän vilkaisi ja hymyili minulle ja käveli ovesta ulos. Nyt tosiaan mietin, että miten hän saattoi kuvitella, että pelkkä hymyn vilauttaminen saisi minut vaikuttumaan. Toisaalta se oli kyllä ihan totta. En edes tajunnut vaan kävelin vain hänen esimerkistään auditoriosta ulos. 

Kun pääsin aulaan en nähnyt Taehyungia missään, ja mietin miten hän kerkesi yhtään minnekkään niin lyhyessä ajassa. Yhtäkkiä muistin nilkkani ja viiltävä kipu nilkastani alkoi levitä jalassani ja kaaduin aulan lattialle. Siinä aulan lattialla mietin, miten saaton olla niin epätoivonen ja ilmiselvä. Hän vain hymyili enkä edes ollut varma hymyilikö hän minulle. 

Kuitenkin yhtäkkiä hienot mustat kiiltävänahkaiset kengät ilmestyivät näkökenttääni. Katsoin ylöspäin ja näin Taehyungin katsovan minuun oudolla ilmeellä. En oikein ollut varma mitä siinä oli, hän hymyili jotenkin viekkaasti mutta karismaattisesti ja samaan aikaan näytti sille, että hän halveksi minua.

Pyysin, että voisiko hän auttaa minut ylös lattilata jollekkin penkille, mutta hän vain hymyili ja käveli pois. Sen jälkeen joku toisen vuoden oppilas tuli paikalle ja auttoi minut läheiselle sohvalle. Pojalla oli pyöreät ja ystävälliset silmät ja vahvat kädet. Hän vaikutti todella mukavalta ja esitteli itsenstä Jungkookiksi. En tiedä käykö teille ikinä sitä, että tapaatte jonkun ensimmäistä kertaa ja teistä tulee parhaita kavereita, mutta se oli minun ja Jungkookin tilanne. 

Istuimme ja juttelimme vain tunnin ensin koululla kunnes päätimme mennä leikkipuistoon isoon hämähäkkikeinuun ja makoilimme siinä seuraavat kaksi tuntua ja kuuntelimme musiikkia. 

Lopulta tajusin taas, että kello on aivan liikaa nimittäin minun oli vielä tarkoitus mennä Sofialle yöksi se on joka vuotinen perinne. Vaihdoimme nopeasti Jungkookin kanssa numerot ja lähdin kävelemään lähimmälle bussipysäkille, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Lopulta jotenkin päädyin siihen, että Kookie kantoi minut bussipysäkille. 

Kun pääsin kotiin aloin pakata äkkiä siidereitä ja oluita laukkuuni ennen kuin vanhempani tulisi kotiin. Itseasiassa olin hyvin lähellä kiinni jäämistä. Menin ulos odottamaan Sofian tulemista. Olin päättänyt vaihtaa vähän kevyemiin vaatteisiin ja minulla oli uusi valkoinen kevyt kesämekko ja balleriinat. 

Sofialla päätimme, että menisimme keskustan puistoon kävelemään ja katsomaan paljonko sinne tänävuonna on kokoontunut ihmisiä. Kun pääsimme puistoon tunnistin saman tien Taehyungin ja hänen ystävänsä rannasta ja sain typerän idean mennä heidän läheiselle laiturille Sofian kanssa. 

Kun pääsimme laiturille kaivoimme Sofian repusta siiderimme ja aloimme juoda niitä. Ennen kuin edes huomasin olin aivan humalassa ja sain todella hyvän idean mennä uimaan. Kun nousin takaisin laiturille pienen uintisessioni jälkeen muistin, että mekkoni oli valkoinen ja kaikki näkyi läpi. Ja itse vain ajattelin, että tuleehan näille uusille alusvaatteile vihdoin käytöä. 

Taehyung oli tässä vaiheessa jo saanut tarpeeksi typeryyksistäni ja tuonut mustan kauluspaitansa minulle. Sidoin kauluspaidan lantiolleni ja lähdin Sofian kanssa vain kävelemään pois rannalta. Päätimme mennä syömään lähellä olevaan Subwayhin, sillä minulla oli aivan kamala nälkä. 

Kuitenkin kun pääsimme Subwaylle saakka huomasimme Sofian kanssa, että Taehyung ja hänen ystävänsä Baekhyung, Jimin, Chanyeol ja Kris olivat aivan meidän takana. Siinä kohti mietimme vain, että mitä ihmettä oikein täällä tapahtuu.    

Jatkuu...