Girls from different worlds

10. Evianin salaisuus.

Evian heräsi joulukuun viidentenä päivänä aikaisin. Hän lähti aamiaiselle herättämättä huonetovereitaan Elizabeth Midgeniä, Phoebe Lynchiä, Evelyn Jordania ja Audrey Belliä. Evian saapui aamiaiselle juuri parahiksi, kun pöllöt saapuivat. Hän näki Lilyn, Alicen ja Violetin istuvan vähän matkan päässä Kelmeistä ja kiiruhti heidän luokseen. "Huomenta!" Lily tervehti iloisesti. Evian ei vastannut. Hän oli huomannut mustan pöllön lentävän häntä kohti. Pöllö tiputti kirjeen hänen tyhjälle lautaselleen kiinnittäen lähimpien oppilaiden, eli hänen ystäviensä ja Kelmien, huomion. Evian nappasi kirjeen.

Hän repäisi sen kauhusta kankeana auki ja luki kirjeen hätäisesti läpi. "Evian? Onko kaikki hyvin?" Violet kysyi. Evian puristi kirjeen nyrkkiinsä ja syöksyi sanaakaan sanomatta ulos Suuresta salista. Sirius oli jo tullut Lilyn, Alicen ja Violetin luokse. "Mikä hänelle tuli?" poika kysyi uteliaana. "En tiedä. Tuskin se sinulle kuuluu, kun hän ei kertonut meillekään", Lily tokaisi. Sirius ei uskonut, vaan lähti Evianin perään. Hän etsi puoli tuntia ennen kuin löysi tytön itkemästä pöllötornin portaissa. "Öh...kaikki hyvin?" Sirius kysyi. Hän ei ollut hyvä lohduttamisessa. Evian kohotti hämmästyneenä päätään. "Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi.

"Ajattelin vain katsoa, että olet kunnossa. Lähdit aika vikkelään pois", Sirius vastasi ja istui Evianin viereen. "Minulla oli siihen syyni", Evian vastasi hiljaa. "Saanko minä lukea sen kirjeen?" Sirius kysyi epäröiden. Evian mietti hetken, mutta päätti sitten, ettei siitä olisi haittaakaan. Hän kaivoi rypistetyn kirjeen taskustaan ja ojensi sen Siriukselle. Poika luki sen epävarmana ja ymmärrys valtasi hänet. "Eikö se ole hyvä juttu, että veljesi siirretään tänne?" hän kuitenkin kysyi. "Et tunne häntä. Evan on...hän ei ole sellainen kuin antaa olettaa. Minä pelkään hänen puolestaan", Evian kuiskasi.

"Millainen hän sitten esittää olevansa?" Sirius kysyi. Evian tuijotti tyhjyyteen. "Evan...hän...on naisten naurattaja. Tai antaa toisten uskoa niin", Evian selitti. "Eli kilpailija minulle?" Sirius naurahti. "Hän antaa toisten luulla niin. Oikeastaan hän on sellainen kuin Remus. Kiltti, rauhallinen, hyvä koulussa. Hän on kunnianhimoinen. Haluaa näyttää, että saa suosiota", Evian oli huomaamattaan puristanut kätensä nyrkkiin. "Hän tulee siis huomenna?" Sirius pohti. "Niin. Ethän sinä tuomitse häntä ensinäkemän mukaan?" Evian toivoi. "Minä en lupaa mitään", Sirius aloitti.

"Ei sitten. En uskonutkaan, että sinulta riittää ymmärrystä tähän", Evian tuhahti, nappasi kirjeen ja nousi ylös. Sirius kuitenkin pysäytti hänet ovella. "Evian odota", poika sanoi. Evian kääntyi ympäri. "Minun ei olisi pitänyt sanoa noin. Tarkoitin vain, että jos Evan on hankalampi kuin annat olettaa, en takaa, etten tuomitsisi häntä", Sirius selitti. "Tuota nyt ei usko kukaan. Sinä et puhu koskaan vakavissasi mistään. Nähdään joskus", Evian tuhahti ja lähti. Sirius tuijotti tytön perään. Miksi juuri hänen takiaan tytöt suuttuivat? Tyttöjen mieli oli tosiaankin monimutkainen.

***
Azar oli juuri palaamassa kirjastosta oleskeluhuoneeseen, kun hän marmoriportaissa törmäsi johonkuhun ja meinasi kaatua. Joku kuitenkin tarttui hänen käteensä estäen kaatumisen. Azar katsoi eteensä ja näki Jayden Rosierin, kuudesluokkalaisen Korpinkynnen hymyilevän pahoittelevasti. Poika oli Azarin kanssa samassa ryhmässä kotitaloustunneilla. Jaydenin hiukset olivat vaaleanruskeat ja silmät tummanruskeat. "Ei kai sinuun sattunut?" Jayden kysyi ja Azar pudisti päätään. Hetken aikaa poika näytti miettivän jotain, kunnes kysyi. "Onko sinua pyydetty vielä tanssiaisiin?" Jayden kysyi. "Ei", Azar vastasi. Jayden hymyili hermostuneena.

"Haluaisitko tulla minun kanssani?" hän kysyi yhä vain hermostuneempana. Azarin mielestä hän näytti söpöltä hermostuneena. "Voinhan minä tulla", Azar vastasi. Jayden näytti helpottuneelta. "Missä nähdään sitten, kun ne alkavat?" poika kysyi. "Vaikka eteisaulassa", Azar vastasi hymyillen. Jayden nyökkäsi ja lähti. Azar jatkoi matkaansa itsekseen hymyillen. Oleskeluhuoneessa hän näki Kelmit ja lähti heidän luokseen. "No sisko hyvä. Tuo hymy merkitsee jotain", Sirius aloitti. "Yritätkö sinä ymmärtää tyttöjen mieltä?" Azar virnisti. "Älä vaihda puheenaihetta", Sirius vastasi.

"Ei mitään erikoista", Azar sanoi napaten Remukselta tyhjän pergamentti rullan ja sulkakynän alkaen piirtämään jotain. "Kertoisit nyt!" Jameskin mankui. "Minua pyydettiin joulutanssiaisiin", Azar vastasi välinpitämättömästi. Sirius ja James katsoivat virnuillen toisiaan. "Kuka?" he kysyivät yhteen ääneen. "Näette sitten", Azar vastasi. Remus oli juuri aikomassa pyytää sulkakynänsä takaisin, kun huomasi, että Azar piirsi heitä, Kelmejä. "En tiennyt, että osaat piirtää", hän huomautti. Azar punastui sen kuullessaan. Sirius nappasi kesken eräisen piirustuksen.

"Azar?" hän ihmetteli. Azar katsoi häntä kysyvästi. "Mikset ole kertonut taidoistasi?" Jameskin kysyi. Azar kohautti olkiaan. Hän nappasi piirroksen takaisin, viimeisteli sen ja ojensi Jamesille. "Voitte pitää sen. Minulla on nyt muuta menoa", hän ilmoitti. "Mitä?" Sirius innostui. Azar virnisti. "Menen nukkumaan. Kello on jo paljon. Öitä", hän huikkasi ja katosi tyttöjen makuusaliin. James katsoi piirrustusta. Se oli kuin mustavalkoinen valokuva. Hän tajusi, miten paljon Azarista piti. Hänellä oli ensimmäistä kertaa elämässään sisko. Paras sisko, jota vain voi toivoa.