- Toistaiseksi ei nimeä -

Prologi

"Vihdoin häkissä elänyt korppi pääsi ulos häkistään vapauteen. Vihdoin musta, aina pahaa enteilevä lintu pääsi kokemaan vapauden tunteen ensi kertaa elämässään aidosti. Vihdoin korppi sai lentää sinistä taivasta vasten.

Vihdoin aika oli koittanut ja kohtalo oli antanut korpille vielä toisen mahdollisuuden olla onnea ja menestystä tuova lintu. Korppi oli viimein voittanut."

Kirotun lapsen synnyttäminen oli pahin rikos, mitä tunnettiin kauan aikaa sitten. Lapset kirottiin murhaajiksi, jos lapsen synnytys oli kiellettyä ja rangaistavaa. Rangaistuksena murhaajia syntyi usein, mutta pahimmat olivat ne lapset, jotka syntyivät naimattomalle naiselle ja jo avioidulle miehelle. Yleensä nämä lapset luovutettiin orpokoteihin, sillä heihin kytkeytyi aina suurta häpeää sekä kiinnijäämisen pelkoa. Jotkut jopa pakkoavioituivat, ettei teko olisi paljastanut.

Näin tapahtui vuosia sitten. Naimaton nainen sai lapsen rakastamansa miehen kanssa, joka oli avioliitossa toisen noidan kanssa. Nämä valkeat hiukset jäivät vanhimpien taikovien mieleen, kun asia alkoi leviämään. Nainen halusi pitää lapsen, sillä rakasti lasta ja miestä niin paljon.

"Vie se lapsi pois! Tahraat vielä minunkin maineen, jos joku saa tietää minusta!"

Nuo huudetut lauseet saivat naisen tajuamaan tilanteen vakavuuden. Hän myös tajusi, ettei mies rakastanut häntä yhtä paljon, mitä hän rakasti miestä.

"Me voisimme avioitua eikä häntä luulla kirotuksi."

Naisen anelut eivät riittäneet. Mies oli vihainen itselleen että naiselle.

"Minä olen avioliitossa ja minun nainen on jo raskaana, minulle!"

Sanat satuttivat naista perin pohjin, vaikka uutinen ei ollut uusi. Mies oli löytänyt rakastamansa naisen, jonka kanssa he saisivat lapsen, joka ei ollut kirottu tai jota ei hävetty. Ulkona ukkosti ja salamat valaisivat naisen vuolaita kyyneliä, jotka valuivat hänen poskiaan pitkin.

"Laitan lapsemme orpokotiin, lupaan sen."

Syntyi painostava hiljaisuus, ainoastaan ukkosen jyrähtely ja sateen rytmikäs ropina kuului sisälle.

"Hyvä", miehen sanat olivat jyrkät.

"Tiedäthän, että rakastan sinua aina?"

Naisen puhetta seurasi kova jyrähdys taivaalla.

"Tiedän", mies vastasi tunteettomasti. Kehdossa makaava lapsi alkoi itkemään ja huutamaan ukkosen jyrähdyksen saattelemana. Nainen juoksi hänen luokseen ja nosti syliin.

"Hiljaa, pienoinen. Kaikki on hyvin."

"Vie hänet heti aamulla. Minun on nyt palattava kotiin."

Mies puki viitan ylleen ja lähti talosta hyvin nopeasti. Nainen purskahti hysteeriseen itkuun, jota säesti alle vuoden vanhan lapsen huuto ja ukkosen jyrähtely.

Eivät kaikkien tarinat pääty onnellisesti, vaikka onnellisuudella tarinat usein alkavat. Kohtalo korjaa muihin huono-onnisiin kohdistuvaa vääryyttä aiheuttaen sekasortoa. Myrskyn jälkeen on tyyntä, minkä takia on aina luotettava oikukkaaseen kohtaloon.

Kohtalo ─ arvaamaton, mutta aina oikeassa.