Ajoin pitkin niitä melkein liian tutuksi käynneitä katuja talomme lähellä ja sain idean. Nyt, kun en olisi palaamassa kotiin,.. tai siis Jamesin luokse, voisin aivan hyvin mennä käymään mummilla ja sitten lentää takaisin Australiaan. Toisaalta voisin olla Britanniassa, jonkun aikaa ennen, kun lähden ja nähdä poikia pitkästä aikaa.
"Mummi?" kysyin, kun kuulin jonkun vastaavan puhelimeen. En ollut puhunut mummin kanssa pitkään aikaan ja jos totta puhutaan minulle oli tullut ikävä tätä, vaikka mummi osasikin joskus olla inhottava.
"Hei Annabelle kulta, pitkästä aikaa. Mikäs saa sinut tähän aikaan illasta soittelemaan vanhalle isoäidille?" mummi kysyi selvästikin iloisena siitä, että olin soittanut.
"Ajattelin, että voisin tulla käymään siellä ja jäädäkin joksikin aikaan, kun tuota... niin minulla ja Jamesilla ei mene hirvittävän hyvin ja päätin, että en halua enään koskaan nhdä sitä idioottia," kerroin mummille ja huomasin itsekkin vasta nyt, miten vihainen oikeasti olin.
"Totta kai voit tulla tänne, olet tervetullut koska vain?" mummi sanoi ja kuulin hymyn hänen äänestään.
"Minä tiesin, että siitä Jamesista ei seuraa mitään hyvää. Sisnun olisi pitänyt ottaa se mukava poika, jonka silloin toit kylään kavereidensa kanssa. Hän oli sentään mukava ja kohtelias vanhemmille ihmisille," tiesin, että mummi läksyttäisi minua vääristä valinnoista, joten olin varautunut tähän. Mutta silti todellisuus iski kasvoille ehkä liiankin kovaa. Olin ollut nuori ja huoleton ja nyt olin vielä nuori, mutta kaikkea muuta kuin huoleton.
"Siis kenestä sinä nyt puhut mummi?" kysyin ja esitin tietämätöntä.
"Äläpäs huijaa vanhaa ihmistä Anna kulta, kyllä sinä tiedät ihan hyvin kenestä puhun. Se ruskea hiuksinen viher silmäinem poika, se... se.." mummi sanoi.
"Harry," sanoin keskeyttäen mummin muistelun.
"Niin Harryhan se oli. Hän oli mukava ja kohtelias toisin kuin se sinun Jamesisi," mummi jatkoi.
"Niin, niin oli," sanoin surullisesti.
"Oletteko pitänyt yhteyttä? Minä näin, että se Harry ryösti sinut sinun ja Jamesin häissä ja te tanssitte monta tanssia yhdessä," mummi kysyi.
"Ei, ei me olla, kun James kielsi mua pitämästä yhteyttä keneenkään pojista," sanoin kyyneleest silmissä.
"Se on kyllä kamala mies se James," mummi sanoi topakasti.
"Niin, et tiedäkkään, miten kamala," sanoin paha enteisesti.
"Anna pysäytä auto, kuulen kyllä, että ajat ja kerro, mitä on tapahtunut," mummi vaati, joten ajoin tien reunaan ja pysäytin moottorin.
"No, ei mitään vakavaa, se vaan alko joupottelee ja hakkaa mua ja käskee ja tekee kaikkee muutaki kamalaa ja lopulta mä en enää kestäny vaa pakenin," selitin mummille itku kurkussa.
"Sinä et missään nimessä saa lähteä ajamaan tähän aikaan yöstä tänne, mene yöksi hotelliin ja lähde ajamaan aamusta. Ja jos se James yrittää soittaa, et missään nimessä vastaa tai edes ajattele vastaavasi," mummi sanoi järkkymättömänä.
"Mummi, mä... mul ei oo rahaa. Mä jätin mun laukun, jossa mun lompakko oli kotiin," sanoin pahoittelevasti mummille.
"No asuuko kukaan tuttu lähellä, koska sinä et kyllä voi mennä takaisin kotiin?" mummi kysyi.
"No ei mä en saanu pitää minkäälaista yhteyttä keneenkään, sen takii mä en oo soittanu ees sulle," kerroin itkuisena.
"No sinähän voisit yrittää soittaa sille Harrylle, ties vaikka hän olisi jossain lähistöllä," mummi sanoi toiveikkaana.
"Okei, mä yritän soittaa," sanoin ja lopetin puhelun.
Etsin puhelimestani numeron, johon en ollut soittanut pitkään aikaan, häiden jälkeen kertaakaan. Painoin vihreätä ja laitoin puhelimen korvalleni. Puhelin tuuttasi monta kymmentä kertaa ja ehdin jo luopua toivosta, ehkä Harry oli vaihtanut numeroa, kun vihdoin kuulin äänen sanovan: "Harry puhelimessa, kuka siellä?"
"Harry?" oli ainoa mitä sain suustani.
"Anna?" kuulin Harryn hämmentyneen äänen.
"Harry," sanoin ja ääneni murtui täysin.
"Miks sä soitat mulle? Mä luulin et sua ei kiinnosta kukaa muu, ku se James," Harry kysyi halveksuen.
"Harry, mä tiiän et oon ollu täys urpo, mit mä tartten oikeesti sun apuu," sanoin anovasti.
"Mitä nyt," kuulin Harryn äänen huokaavan puhelimesta.
"Missä sä oot?" kysyin.
"No mä olin nukkumassa Liamilla, ku ollaa tääl koko porukan kaa pitkäst aikaa koolla ja sit sä herätit mut ja nyt mitä mun pitää tehä?" Harry kysyin jo hieman vihaisena.
"Älä huuda jooko, mä en nyt kestä yhtää sellasta," sanoin ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani.
"Anna, mitä ihmettä sulle on käyny ja missä James on eiks sen kuuluis auttaa sua ei mun?" Harry kysyi.
"Älä puhu mulle siitä paskiaisesta. Mä en haluu nähä sitä enää ikinä missää!" huusin puhelimeen.
"Anna rauhotu. Mitä ihmettä sulle on tapahtunu. Mä en oo kuulle sun koskaa puhuva noin kenestäkää," Harry kysyi huolestuneesti.
"Mä kerron sit, ku me nähää. Sä sanoit olevas Liamil. Haittaisko teit jos sinne tuli yks kuokkavieras," kysyin jo melkein lopettaen kyynelehtimisen.
"Oota mä kysyn jätkiltä, ku ne on viel hereil ja mä olin ainoo nukkumas," Harry sanoi ja jäin odottamaan vastausta.
"Se on ookoo tuu vaa tänne. Mut mä varotan sul on todellakin selitettävää," Harry sanoi pahaenteisesti ja loetti puhelun. Minä puolestani suuntasin kohti Liamin kotia ja moottori tietä.
Ookoo..... tää on kai vähän pudempi, ku normaalisti. Ja hahaa mä jatkoin, koska kommenteissa pyydettiin ja ajattelin et voisin tyylii kirjottaa tän puolee välii valmiiks nii ois sit huomen nopee vaa kirjottaa loppuu, mut tuli sit kirjotettuu tänää. Kiitos kommenteista ne on saanu mun päivän kääntyy aina parempaa suuntaa ja ihanaa saada palautetta!;)
Ja tää on ollu mun lemppari luku kirjottaa tähän mennes, siis kaikist mun tarinois. :D
Julia kiittää ja kumartaa!:)
