Olipa kerran Mikko joka oli kalastaja. Hänellä on kolme lasta ja vaimo, joka oli raskaana. Heillä on vene ja iso talo. Talo oli satamassa. Mikko lähti aamulla satamaan. Hän otti esikoisensa mukaan kalaan. He hakivat verkkoja ja katiskoja. Mikko palasi satamaan, jossa lapset odottivat häntä. Mikon vaimo oli synnyttänyt kaksoset. Toinen oli tyttö ja toinen poika. Mikko juoksi ja halasi Tuulaa. -Tämä on minun pikku prinssini ja pikku prinsessani. sanoi Mikko. Tuula alkoi tekemään kalakeittoa. -Iskä voidaanko me mennä satamaan joulumarkkinoille? kysyi Anna. -Voitte mennä ja ostakaa samalla kuusi. sanoi Mikko. Lapset lähtivät. Mikko lähti myymään rapuja ja kaloja. Kauppa kävi hyvin. Kalat loppuivat kesken. Yht äkkiä kuninkaallinen vaunu ilmestyin Mikon eteen. Kuningas tuli vaunusta ulos. -Tuo minulle huomenna samaan aikaan 200 kalaa. sanoi kuningas. -Kyllä tuon kuningas suuri. sanoi Mikko. Kuninkaallinen vaunu lähti pois satamasta. Mikko oli ihan ymmällään. Sitten mikko juoksi kotiin. Mikko kertoi heti mitä oli tapahtunut -Nyt arto lähdetään kalaan. sanoi MIkko. Arto nyökkäsi. Kello oli kuusi illalla kun Arto ja Mikko tulivat takaisin. Tuula oli tehnyt perunaa ja körpäkkää. Muut lapset olivat koristelleet joulukuusen. Sitten kaikki istuivat pöytään. Mikko lausui ruokarukouksen. Oli aikainen aamu. Perhe lähti aikaisin hakemaan verkkoja. Tuula jäi kaksosten kanssa kotiin. -Nyt lapset katsokaa mitä minä teen niin teette saman. Mikko sanoi. Lapset nyökkäsivät. Sitten Mikko ja lapset saapuivat satamaan. Sitten he laskivat kalat yhteensä. 34 ahventa, 24 haukea, 142 silakkaa. -Hyvää työtä lapset! sanoi Mikko. Lapset juoksivat sisälle. -Äiti mulle tuli haava verkosta. sanoi Minna. -Voi voi minä haen liinan. sanoi Tuula. Tuula sitoi Minnan haavan. -Milloin kuningas tulee hakemaan kalat? kysyi Tuula. -Hän tulee tänään iltapäivällä. sanoi Mikko. -Selvä. sanoi Tuula. -Iskä minä haluaisin oppia lukemaan. sanoi Anna. Kaikki hiljenivät, koska Mikko ei halunnut tuhlata rahoja koulutukseen. -Minun pitää mennä antamaan kalat. sanoi Mikko. Mikko lähti satamaan. Sitten kuninkaalliset vaunut saapuivat. Palvelijat ottivat kalat. -Siinä sinulle 67 kultakolikkoa. sanoi kuningas. Sitten Mikko palasi kotiin. Lapset leikkivät. -No kuinka paljon sinä tienasit? kysyi Tuula. -No ainoastaan 67 kultakolikkoa. sanoi Mikko. Tuula katsoi Mikkoa vakavasti, mutta sitten hän meni kaksosten luo. -Lapset lähdetään satamaan etsimään koulutusta. sanoi Mikko. Tuula alkoi hymyillä ja halasi ja suuteli Mikkoa. Anna oli ratketa riemusta. Sitten he lähtivät satamaan. -Hei katsokaa tuolla on iso vene, joka matkaa ympäri maata. sanoi Mikko. -Vau, onko siellä paljonkin työ miehiä? kysyi Minna. -No on varmaan. sanoi MIkko. Veneen edessä oli kyltti jossa luki (Työpaikka avoinna). Mikko mietti, että hakisiko hän sitä.Hän näki veneen keulassa miehen. -Hei! olisiko mahdollista hakea tuota paikkaa? kysyi Mikko. -Kyllä, jos osaamisesi riittää. sanoi kapteeni Urpo. -Olen kalastaja. sanoi Mikko. Kapteeni mietti hetken. -Tervetuloa! sanoi Urpo. Lapset katsoivat hetken Mikkoa. Sitten Anna juoksi kotiin. -Lähdetään kotiin lapset. sanoi Mikko. He lähtivät kotiin. Tuula odotti tuvassa vihaisena. -Mitä sä olet mennyt tekemään? kysyi Tuula. -Hankin luotettavan rahan lähteen. sanoi Mikko. Sitten Tuula kääntyi ja haki kaksoset. -Tytön nimeksi tulee Jaan ja pojasta Taneli. sanoi Tuula. -No selvä jos niin päätit. sanoi Mikko. -En haluaisi häiritä, mutta minulla on asiaa. sanoi Anna. -No kerro mitä sinulla on asiaa Anna. sanoi Tuula. -Minä löysin minulle, Artolle ja Minnalle koulupaikan. sanoi Anna. -Minkä hintainen se on? kysyi Mikko. -Se olisi ilmainen. sanoi Anna. -Miten se voi olla ilmainen? kysyi Tuula. -Se on uusi Turun pappi koulu. sanoi Anna. -He menevät sinne. sanoi Mikko. -Minulle myös se käy. sanoi Tuula.
Oli aikainen aamu. Lapset söivät leipää. Tuula nukutti kaksosia. -MInä tästä lähden kuukaudeksi matkalle. Lähetän joka viikko rahaa teille. sanoi Mikko. -No nähdään kuukauden päästä. sanoi Tuula. Mikkoa harmitti ettei Tuula ollut iloinen, että hänellä on työ. -Lähtekää nyt sitten kouluun. sanoi Tuula. Lapset lähtivät. Kun lapset olivat lähteneet Tuula istui tuolille ja alkoi itkeä. Hän ei kestänyt painetta ja lähti torille. Hän vei naapurin mummolle kaksoset hoitoon. Hän pisti parhaimat vaateensa päälle. Hän käveli torilla rauhassa ja osti vihanneksia. Hän jäi istumaan pieneen kahvilaan ja tilasi kahvin ja pullan. Hän oli säästänyt vain siihen hetkeen. Hänen pöytäänsä istui varakkaan näköinen mies. -Hei kaunis neiti. sanoi mies. -No hei. sanoi Tuula. -Minun nimeni on Matti Pajunen. sanoi mies. -Minä olen Tuula Kyläkoski. sanoi Tuula. Kyläkoski on Tuulan tyttö nimi, mutta hän ei halunnut kertoa, että hän on naimisissa. -Hauska tutustua. sanoi Matti. -Mitä sinä teet työksesi? kysyi Tuula. -Olen Sotilas ja vartioin Turun satamaa. sanoi Matti. -Minä olen ihan perus neiti. En tee mitään töitä. sanoi Tuula. Tuula puhui pitkän tovin Matin kanssa, mutta sitten Tuulan piti rientää kotiin. He sopivat uuden tapaamisen ylihuomiseksi. Lapset olivat koulussa, mutta koulussa on vaikeaa. Anna melkein oppi lukemaan. Arto taas oppi kirjoittamaan ja lukemaan. MInna ei oppinut mitään. -Miten koulupäivä meni? kysyi Tuula. -Ihan hyvin. lapset vastasivat. Mikko oli lähtenyt veneen kanssa jo. Veneen nimi on rehe. Rehe matkustaa ympäri suomen rannikoita ja vie eri asioita ympäri suomea. -MIkä minun hommani on Urpo? kysyi Mikko. -Sinä nostat purjeita, peset kantta ja menet sitomaan köydet kun ollaan jossain. sanoi Urpo. Mikko saapui ensimmäiseen paikkaan. Se oli vaasa johon he saapuivat. -Onpa täällä kaunista. sanoi Mikko. -Niin on, mutta ryhdytään hommiin. sanoi Urpo. He veivät tuotteet kauppiaiden luo. -Nyt lähdetään. sanoi Urpo. -Selvä! kaikki huusivat. Oli ruokatauko. Ruokaa tarjoili nainen nimeltään Silja. -Nyt kannattaa syödä hyvin, kun menemme helsinkiin. sanoi Silja. Mikkon silmät sulivat, kun hän näki Siljan. -Olette kyllä todella kaunis. sanoi Mikko. Silja Mikko puhuivat kauan.
