Rajansa kaikella./ ~Taekook

33. Hukassa

Jään vain tuijottamaan tuota tutun näköistä tarjoilijaa. Millä todennäköisyydellä juuri hän, kaikista japanissa asuvista ihmisistä työskentelee täällä? Totta kai. Tietysti.

"Niiin, mitä sulle saisi olla?" -tuo kysyy yhtäkkiä ja herättää minut ajatuksistani. Kaikki muut olivat ilmeisesti jo tehneet tilauksensa. Onneksi tuo tarjoilija ei tiedä miltä näytän, sillä en todellakaan ole valmis keskustelemaan asiasta näin nopealla varoitusajalla.

"Aa jooh. mä voisin ottaa lihapullia ja perunamuusia ison kokiksen kanssa." -keksin nopeasti listalta jonkin annoksen, etten pitkittäisi tilannetta yhtään enempää. Tarjoilija nyökkää iloisesti ja poistuu paikalta.

"Miks vitussa sä jäit lagaa tohon puoleks vuodeks?" Jimin kysyy tönäisten minua hennosti omalta paikaltaan. Kurotun hieman kyyryyn ja matalalla äänellä alan selittämään tilannetta välillä vilkuillen sivulle, ettei tuo tarjoilja ilmetyisi paikalle.

-----------------------------------------------------------------------

"Siis mitä helvettiä, tollekko sun mutsi koitti lahjottaa sut sillon ku olit pieni?!" Hoseok huudahtaa aivan täysiä ravintolassa niin, että koko ruokasali raikuu. Vitun idiootti, mä nyljen sut

"Jumalauta et sä voi huudella tollasta, tajuutko et kaikki kuulee!" Ärähdän vastapäätä istuvalle Hobille.

"Rauhotu, nää ihmiset on japanilaisia, ei korealaisia! ihan niinkun ne ymmärtäis et mitä tääl puhutaan" Tuo virnistäen sanoo minulle takaisin. Eikö tuo paska yhtään ymmärrä kuinka pahaan paikkaan se oli just laittanut mut-

"Hokaatko, vitun älykääpiö että tuo tarjoilija, joka on ainoa ihminen meidän lisäksi joka tähän asiaan liittyy puhuu myös koreaa ja on korealainen!" ärähdän tuolle takaisin vielä hieman kovempaa kuin äsken. Joo myönnetään, ehkä vähän liikaa korotin ääntäni, enkä mä ny niit haukkumasanoi tarkottanu silleen niinku tosissaan, mut jumalauta kyl äijä vähän vois miettii mitä möläyttää suustaan ja milloin.

"Okei sori, ei tarvii hiiltyä-" Hobi aloittaa, kunnes hiljenee yhtäkkiä, jääden tuijottamaan olkani taakse jotain. Käännän päätäni ja kauhukseni näen tuon tarjoilijan tuijottamassa minua tiskin takaa ilmeellä, josta mäki läpinäkyvämmin kuin muovipussista, että tämä oli kuullut Hoseokin huudahduksen.

Ei vittu, en mä pysty tänne jäämään, entä jos se haluu nyt jutella mun kaa asiasta? Ei. En todellakaan pystyisi siihen nyt.

Hermostuksissani nousen pöydästä, ja ilman minkäänlaista suunnantajua juoksen ulos ravintolasta sanomatta muille mitään.

"Hei Jungkook, odota! Mihin sä nyt meet?" kuulen kaikkoavan poikaystäväni äänen takana päin. Jouduin jotenkin, emmä tiedä, pakokauhuun. Ehkä mä en halua kohdata sitä todellisuutta, tai tietää mitä kaikkea äitini oikeasti on minusta mieltä. Tai siis- ainakin se että mitä mieltä hän on ollut minusta.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Olen juossut jonkun aikaa, ja nyt pysähdyin. Pakko hengittää hetki ja katsoa ympärilleni. Ei pienintäkään hajua missä olen, en todellakaan osaa suunnistaa missään päin japania. tämä on ensimmäinen kertani täällä, ei helvetti oon kusessa.

Ei mitään hajua mikä muhun meni, mutta nyt oon yksin jossain päin Kyotoa, ilman suuntavaistoa, ystäviä tai- ei ees vittu puhelinta -totean tarkastassaeni taskujani paniikissa.

Haahuilen ympärilleni etsien jonkinlaista tiekylttiä tai tienohjetta.Kyllähän niitä sellasia löytyy, mutta joka ikinen japaniksi tietty.

Mitä helvettiä mä nyt teen?

__________________________________________________________________________________________________________

Moikka! Tää luku on suht nopesti eikä hirveesti ajatusta käyttäen kirjotettu, mul on tosi kiire päivä tänää joten korjaan kirjotusvirheetkin vast myöhemmin. Toivottavasti kuitenkin tykkäsit täst luvusta, huomiseen! ~ananaspalmu x