Rajansa kaikella./ ~Taekook

34. Vuoden asiakaspalvelija

8.20pm.

Ilta alkoi jo hämärtyä, tietysti. Kohta en enää kaiken tän lisäks näkisikään kunnolla.

Ajan tajuni on hukassa, mutta arviolta sanoisin että kohta täällä pyörinyt puolitoista tuntia. Vähän väliä koitan englanniksi kysyä neuvoa tilanteeseen vastaantulijoilta, mutta kun nuo antavat vinkkejä tai reittiohjeita, menevät ne minulta aivan ohi, sillä olen aivan tiedoton mistään täällä olevista kaduista, kaupunginosista tai kylteistä paskaakaan. Sentään jotkut heistä pysähtyvät luokseni ja yrittävät auttaa, suurin osa ihmisistä vain kävelee kuulokkeet korvillaan mun ohi kun koitan epätoivoisesti saada edes jotain tietoa olinpaikastani huoh

Näen kadun varressa jonkin pienen marketin, jospa siellä olisi joku koreaa puhuva myyjä kenties. Suuntaan siis matkani tuohon markettiin, joka vielä oli auki, luojan kiitos.

Avaan marketin oven, ja astun sisään pieneen, mutta yllättävän tilavanoloiseen pieneen kauppa tilaan.

"Hello, does somebody speak Korean here?" Kysyn huhuillen ympärilleni. Kassalla oleva nuori, noin parikymppinen myyjä vain kohauttaa olkiaan jokseenkin pahoillaan olevan näköisenä. Kuitenkin hyllyjen välistä tulee toinen, ehkä noin minun ikäinen tyttö samanlaisessa työasussa kuin kassalla oleva.

"Joo, hei mä puhun. Voinks mä auttaa jotenkin?" Kysyy tuo sitten saapuessaan luokseni.

"Aa jooh, moi- Momo" luen tytön nimen tuon nimilapusta. "En tosiaan yhtään osaa japania, ja oon vähän niinku eksyny mun porukast eikä mul oo puhelintakaan mukana. Pystyisiks sä jotenkin auttaa?" Kysyn tuolta raapien samalla niskaani.

"Aa, no hei paska juttu. Muistaks sä sun hotellin nimeä? Voitais sille hotellille tilaa sulle taksi." Tuo ehdottaa hetken mietittyään.

"No siis, muuten hyvä mut mä en yövy hotellissa vaan mun kaverin serkun kämpällä." Vastaan hiukka kiusaantuneena, jonka jälkeen tuo Momo jatkaa mietiskelyään.

"No on kyl hankala tilanne, ihan tälleen varmistuksen vuoks nii missä kaupungissa sun pitäis olla?" Tuo kysyy hetken päästä.

"Kyotossa- älä sano et oon jossai toises kaupungiski viel kaiken lisäks."

"Eiei siis ihan kyoton sisällä ollaan, älä huoli. Onks mitään paikkaa täält minkä nimen muistaisit?"

"Öööh, no siis joku eurooppalainen ravintola on siin kämpän lähellä, ja sinne mun porukka jäi sillon ennen kun- no siis niin." Jonkin ajan muistelun jälkeen vastaan Momolle.

"Noni hei mahtavaa, mä nimittäin tiedän mistä ravintolasta puhut. Kyotossa on tasan yks eurooppalainen ravintola, ja mun kummitäti on töissä siellä" Tuo vastaa iloisena.

"Hei ihanaa, pystyisiks sä antaa mulle taksiirahaa sitä varten? En tosiaan tiedä miten muuten pääsisin täältä pois kun en yhtään ees tiedä missä suunnassa se ravintola on.." Kysyn nolona. No haloo, on se nyt vähä kiusallista kysyy ventovieraalta, josko tämä voisi antaa rahaa sillä en tiedä missä olen.

"Joo hei tottakai, pitäähän sut takasin sun kaveriporukan luokse saada" Tuo vastaa ymmärtäväisenä.

"Mennää vaik tohon ulos soittamaan sulle taksi, mul on muutenki vuoro just loppumassa!" Momo jatkaa ja sen kummempia mumisematta astelen marketista ulos Momon takana.

Nyt on kyllä vuoden asiakaspalvelija titteli kohdallaan

Seison marketin pihalla, katulampun alla kun Momo tekee taksitilausta vieressäni. Tuo puhuu tietenkin japania, koska no- kyotossa ollaan:D Enkä toisin sanoen ymmärrä sanaakaan mutta luotan ettei hän nyt tee mulle jotain pilaa ja lähetä mua sillä taksilla jonnekki afganistaniin

"Joo hei, se taksi on täs marketilla noin kymmenen minuutin päästä, mä ootan täs sun kaa kunnes se tulee" Momo sanoo hymyillen suljettuaan puhelimen.

"En oikeesti tiiä miten kiittää sua, oot ihan mahtava!" Sanon tuolle kiitollisena.

Tämän jälkeen tulisin todellakin korjaamaan Hosekin kommentin "Vitun japskit"

"Joo hei ei mitään, täs työssä tarvitaan ystävällisyyttä ja ihan mielellään mä sua autan! Eikä tää hei oo vaiva tai mikään, toi taksi matka ei ihan hirveesti maksa, ei ihan hirveesti kilometrejä tule täältä Mandokorontielle- niin siis siihen eurooppalaisen ravintolan osoitteeseen" Vastaa Momo hymyissäsuin. Katson tuota kiitollisena, ja laitan kädet taskuihini, alkoi olla kylmä.

"Miten sä muuten osaat koreaa noin sujuvasti? Oletan siis et oot japanilainen, Hirai Momo kuulostaa japanilaiselta nimeltä" Kysyn tuolta hetken hiljaisuuden jälkeen, rakentaakseni jonkinlaista keskustelua ennen taksin saapumista.

"Aa joo, siis oon tosiaan japanilainen. Mun on täytyny opetella koreaa mun bändiä varten. Niin siis, mut on valittu yhdeksi jäseneksi yhdeksän hengen tyttöbändiin mitä ollaan kehittelemässä ja treenauttamassa tällä hetkellä" Momo vastaa innoissaan.

"Hei vähäks hienoo, sit kun debyyttaatte nii tuun sit kiitoksena avusta sun- tai siis teidän keikalle koreaan!"Sanon tuolle hymyillen.

Eikä aikaakaan kun tummansininen taksi kaartaa pihaan.

"No mutta, heippa sitten, ja kiitos vielä!" Sanon Momolle ja astun taksin sisälle sulkien oven perästäni. Momo kurottuu antamaan rahasumman kuskille avatusta auton ikkunasta, ja katsahtaa sitten vielä minuun päin.

"Kiitos itsellesi, toivottavasti nähdään vielä" Tuo sanoo, ja liu'uttaa kätensä minun takin taskuun. Hämmentyneenä kaivan taskusta lapun- ahaa, Momon puhelinnumeron.

Taksi käynnistyy, ja alkaa hiljalleen peruuttelemaan parkkiruudusta pois.

"Joo tota, kiitos ja ööö mul on poikaystävä" Sanon poskeni kuumottaen, ja suljen auton ikkunan. Vilkutan vielä Momolle joka mitäänsanomaton ilme kasvoillaan vilkuttaa minulle takaisin, kunnes taksi kääntyy risteyksestä, jättäen Momon puiden peittoon.

Näytänkö mä siltä että oon hetero?~

____________________________________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________________________________

Heissan taas! Täst luvust tuli astetta pidempi, noin 800 sanaa mut uskon ettette pane pahaksenne:,D Toivottavasti sul on ollu/tulee olemaan hyvä päivä, mihin kellonaikaan satutkaan tätä lukemaan^^ Mutta joo, kommentoi mitä pidit, huomiseen! ~ananaspalmu x