Rajansa kaikella./ ~Taekook

35. R-sana

"Joo eli olihan tää oikee osote?" Vieressäni istuva taksikuski kysyy, hiljentäessään vauhtia. Katselen ikkunasta ympärilleni, joo. Ollaan sen eurooppalaisen ravintolan edessä.
"Joo, oikea paikka on, kiitos vielä ja hyvää illan jatkoa!" Toivotan kuskille, avaan turvavyöni ja astun taksista ulos. Vedän kruhkot täyteen raikasta ilmaa, sillä taksi oli ollut erittäin tunkkainen ja röökiltä haiseva, ja itseasiassa kuski oli nytkin jäänyt tupakalle taksinsa viereen minun poistuttua autosta.

Avaan ravintolan oven, ja astun sisään toivoeni koko sydämeni pohjasta, että kaverini ja poikaystäväni olisivat yhä siellä. Käännyn kulman taakse, jossa pöytämme on, ja näen-
näen eläkeikäisen pariskunnan nauttimassa onnellisena aterioistaan... ei vitun vittu. Poskelleni vierähtää pari kyyneltä, mitä helvettiä mä nyt teen??
"Jungkook, luojan kiitos sä olet kunnossa!!" Kuulen takanani tutun äänen. Taehyung?
Käännyn itkuisena ympäri ja kyllä, tummanruskea silmäpari tuijottaa huolestuneen ja helpottuneen näköisenä minua kohti.
Juoksen Taehyungin luo suoraan tämän syleilyyn. Taehyungin käsivarsien ympärillä olo on niin turvallinen~
"A-anteeks" saan sanotuksi. Olin jo millisekunniksi luopunut toivosta nähdessäni kaveriporukkamme sijasta samaisessa pöydässä kaksi jotain aivan muuta henkilöä, mutta tässä minä taas olen, ihanan poikaystäväni rutistuksessa ilman huolta huomisesta.
"Älä pyydä anteeks, oon nyt vaan maailman onnellisin et oot taas siinä eikä sul käynyt mitään" tuo vastaa hennolla äänellä ja asettaa huulensa minun omilleni, antaen pehmeän suudelman.
"Missä muut on?" Kysyn sitten tajutessani, että ainoa tuttu kasvo koko ravintolassa on tällä hetkellä Taehyung. Edes tätä tarjoilijaa, jonka takia alun perin erkaannuin muista, ei näkynyt.
"Muut meni jo Taeminin kämpille, mut mä halusin jäädä tänne viel jos vaik sattuisit ilmestymään tänne, ja luojan kiitos jäin" tuo vastaa ja kietoo minut vielä tiukempaan syleilyynsä.
"En oikeesti tiiä mitä oisin tehny jos oisit eksyny meist muista lopullisesti" Tuo sanoo hiljaa, ja minulta pääsee taas pari kyyneltä.
"T-taehyung?" Aloitan ujosti
"Niin Jeongguk?" Tuo vastaa kysyvästi.
"Mä- mä rakastan sua" saan sanotuksi hetken hiljaisuuden jälkeen. Ensimmäinen kerta kun sanoin sen, r-sanan~
Tuo irrottaa otteensa minusta, katsoo tummanruskeilla nappisilmillään minuun päin ja ottaa käsistäni kiinni ja jää vain seisomaan siihen.
"Jeon Jeongguk, minäkin rakastan sinua" Tuo sanoo viimein pehmeällä äänellään, ja antaa minulle vielä yhden suudelman.
"Mut hei, sä oot varmasti ihan poikki kun oot haahuillu ympäri kyotoa, tuu mun reppariin nii mä vien sut takasin kämpille." Poika sanoo sitten ja kyykistyy sen verran että pääsen helposti nousemaan tuon selkään. Taehyung käpyttelee minä selässään ulos tuosta ravintolasta, jossa loppujenlopuksi en koskaan syönyt mitään, ehkä korkeintaan Taehyungin kuolaa tuossa äsken.
"Ai nii ja hei muuten, älä turhaan vaivaa päätäs sillä ettet halunnukkaan jutella sen naisen kanssa, se on ihan täysin ymmärrettävää eikä sun oo mikään pakko niin tehdä jos se tuntuu sust liian epämukavalta" Tae sanoo matkatessamme takaisin Taeminin víllaan.
"No mut ku mul on vaa huono omatunto siitä että varta vasten raahasin teidät kaikki tänne, saakeli toiseen maahan asti sen takia et selvittäisin äitini menneisyyden muhun liittyen, ja sit tilaisuuden tullen mä jänistän. Ja kaiken lisäks viel nyt me ollaan viel suljettuna tänme japaniin ties kuinka pitkäks aikaa ilman pääsyä Etelä-Koreaan tän hemmetin viruksen takia.." Jatkan vaisuna.
"Hei muru, vaik me tultiin tänne sillä tarkotuksella, niin ennen kaikkea tää on ollu meille kaikille loma. Mieti nyt mitä kaikkea me ollaan tääl japanis koettu, ja kaikist sähellyksist mitä me tääl ollessamme jo ollaan tehty" Tae vastaa hennolla äänellä. Ja nohh, tottahan se on että vaikka mitä on sattunut ja tapahtunut, ja että tämä reissu on ollut ikimuistoinen.
"Oot oikeassa, kiitos~" vastaan hetken mietiskelyn jälkeen.

Taehyung korjaa asentoaan, ja jatkaa sitten matkaa minä selässään pimeällä, vain kahden katulampun valaisevalla pölyisellä Kyoton kadulla. Taehyungin musta-valkoiset vanssit kopisevat asfalttiin, kun tämä matkaa kohti kämppää~~

————————————————————————————————————————————–———

Ei hitto, on tääki ollu taas yks saatanan työmaa:D Elikkä siis, tänään kun olin aikeissa alottaa uuden luvun kirjottamisya nii mun tietokone vaa tilttaa siihe alku ruutuun, enkä päässy salasanaakaan kirjottamaan. Koitin sammuttaa sitä ja käynnistää uudestaa mut ei, tiiä sit mikä siinäki taas on. Jotenkah, tää luku on nyt kirjotettu elämäni ensimmäistä kertaa puhelimella koska joka päivä 24 päivään asti teillw luvun lupasin, ja lupauksen myös pidän<3 ja oli tää kyl outoo kirjottaa näin. Nii joo ja kirjotin tän luvun jo kerran ihan silausta vailke valmiiks ja sit kun tallensin tän nii ilmeisest en puhelimel osannukkaa tallentaa tätä oikein nii oli sitte koko 580 sanaa poistunu kun takasin tulin viimmeistelläkseni, nii kirjotimpa tän sitte uudestaan;D ihanaa! Joten hei, arvostaisin kovasti jos jättäisit voten uwu (se on ihan ilmasta)
Huomiseen! ~ananaspalmu x