Rajansa kaikella./ ~Taekook

41. Adrenaliinia

Hoseok, Hwasa ja Jimin sekä joku nainen juoksevat yleisön seasta lavalle minun ja maassa makaavan Taehyungin luo.
"Mitä hittoo tapahtu? Kai apua on soitettu?!" Hoseok kysyy paniikissa.
"Tae on allerginen.. ja ensihoitajat on matkalla, mut mikä hitto niil nyt kestääää" panikoin ääneen, ja koitan ravistella Taehyungia. Tämä on menettänyt tajunsa.
"Kääntäkää hänet kylkiasentoon" Nainen joka kavereideni kanssa oli juossut yleisöstä käskee. "Mä oon hoitoalalla, onks tää siis allergiasta johtuvaa?" Hän kysyy ja asettuu polvilleen Taen viereen. Nyökkään huolestunut ilme kasvoillani ja tuo polkkatukkainen ensihoito alan täti alkaa kaivamaan taskustaan jotain-
"Tässä. Se on adrenaliini piikki, joka on paras mahdollinen ensiapu allergisissa kohtauksissa." Tuo selittää ja ottaa jonkin laisen korkin tuon kapistuksen päästä pois ja nostaa maassa makaavan Taen shortsin lahjetta ylemmäksi.
"Eli, mä isken tän tohon reiteen, jonka kautta adrenaliini virtaa elimistöön parantaen keuhkojen, sydämen ja verenkierron toimintaa." Tuo kertoo ja jatkaa selittämistä jostain keuhkojen rentoutumisesta, jonka avulla hengitys paranee mutta tippaakaan minä tuosta ymmärtänyt.
"Joo okei, jos se pelastaa mun poikaystävän nii laita se nopeesti!" Sanon hätiköiden, ja tuo tökkäsee noin sentin mittaisen piikin Taehyungin vasempaan reiteen, ottaa hetken päästä piikin pois ja hieroo pisto kohtaa muutaman sekunnin ajan.
"Miks ei mitään tapahdu?? Ja mikä niillä ensihoitajilla kestää!" Parahdan, kun tuon tila ei muutu pistoksen jälkeen miksikään.
"Täytyy odottaa, vaikuttava aine eli adrenaliini imeytyy kunnolla reilu viidessä minuutissa." Tuo sanoo rauhoitellen, mutta aika saatanan vaikea tilanteessa on keskittyä..

Teltan kulkuaukowta astuu sisään kaksi punapukuista miestä ison ensiapulaukun kanssa. No vihdoin..
"Mikä tilanne, onko potilaan tila heikentynyt teidän hätänumeroon soiton jälkeen?" Toinen ensihoitajista kysyy.
"Potilas sai pari minuuttia sitten adrenaliinia autoinjektorissa, vielä ei huomattavia muutoksia. Kohtauksen alusta nyt noin kymmenen minuuttia, hengitys vikisee, happi ei kulje kunnolla ja ilmeisesti kieli myös turvoksissa" Tuo adrenaliinia antanut nainen vastaa ammattimaisesti.
"Okei, käännetään potilas viistoon makuuasentoon ja intuboidaan jotta hengitystiet pysyy avoimina, sekä mitataan verenpaine ja kuume." Vanhempi hoitajista sanoo, laskee laukkunsa maahan ja avaa sen.
"Mikä se on?" Hwasa toteaa ääneen pukien sanoiksi sen, mitä me muutkin tässä varmasti olemme miettineet.
"Intubaaniossa tajuttomalle henkilölle laitetaan intubaatioputki tuolta äänihuulien välistä henkitorveen, joka helpottaa hengityksen kulkua ja hapen saantia." Toinen noista selittää sillä välin, kun Taen suuhun liu'utetaan metallilevyä pitkin suhteellisen ohutta letkua.
"Miks te ette vaan vie häntä nyt nopeesti
ambulanssilla sairaalaan?!" Jimin kysyy hermostuneena toiselta hoitajista katkeran kyyneleen vierähtäessä tuon poskelle.
"Meidän pitää nyt ensin saada potilas hereille ja tajuihinsa, ennen kuin lähdemme toimittamaan tätä sairaalaan, sillä tila ei tällä hetkellä ole akuutti adrenaliinin ansiosta.
Siis mitä vittua, miten niin ei ole akuutti?!
"Tae kulta, herää jooko nyt" Kuiskaan pojan vieressä itkuisena rutistaen tuota toisesta kädestä.

————————————————————————————————————————————————

Taas pitkän taistelun jälkeen itteäni vastaan sain tänkin luvun kirjotettua. Huomenna sit se mun lupaama spessu, 2000 sanaa, teen parhaani et mun henkinen jaksaminen riittää siihen. Voten voisit jättää, huomiseen ja oikein ihanaa aatonaatto iltaa❤️ ~ananaspalmu