"Mietin hänen aijempia sanojaan, siitä kuinka hän ei 𝘩𝘢𝘭𝘶𝘢 olla homo, mutta eihän se mikään valinta ole, vaan tunne, eikä siinä mitään väärää tai outoa ole. Ainakaan minun mielestäni." Peetu on monta mielenterveysongelmaa sairastava nuori, kuitenkin hänen oloaan tuntuu helpottavan Toivo. Tuo pinkkitukkainen poika jonka hän oli tavannut viime keväänä ysiluokan alussa. Ysi luokasta on kuitenkin mennyt jo vuosi, Toivo asuu nykyään Tampereella ja Peetu pikkukaupungissa Varkaudessa. Peetu on vähän omanlainen, ei aina ymmärrä mitä toinen saattaa vihjailla tai tarkoittaa, ei välttämättä edes tiedä miltä hänestä itsestään tuntuu. Siksi hänen elämänsä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Ajatukset sotkeutuvat ja tunteet niiden mukana, mutta ainakin hän tietää, että ne Toivon lähellä vatsan pohjaan ilmestyvät perhoset viestivät jotain, vaikkei hän tiedä, kertovatko ne jostain hyvästä vai ovatko varoituskellona jostain tulevasta. ♡ ♡ ♡ Laatu paranee loppua kohden!! :3 TW: Tarinani sisältää triggeröivää sisältöä, mm. Mielenterveysongelmat, kiroilu, seksi. 𝐄𝐭𝐡ä𝐧 𝐤𝐨𝐩𝐢𝐨𝐢 𝐤𝐢𝐢𝐭𝐨𝐬!! koko kirja on omasta päästäni ja käytän paljon aikaa sen kirjoittamiseen! (': (tekstistä löytyy välillä kirjoitusvirheitä) + kaikki kuvat on otettu pinterestistä! (Ellen erikseen ilmota luvussa, jos on ite otettu) Uusin luku lisätty 12.7.2022 -°𝐨𝐧 𝐠𝐨𝐢𝐧𝐠°-

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.