Huumorintäyteinen romantiikkapläjäys, jonka päähenkilöinä seikkailee deittailukonsulttina työskentelevä nainen, joka ei itse kykene edes hymyilemään ihastukselleen. Lisäksi tarinassa esiintyy värikäs joukko New Yorkin asukkaita, esimerkiksi: Mies, joka myy aseita clichéisiin, muttei itse usko saavansa omakseen elämänsä rakkautta, mies, joka elää by the book ja tarvitsee onneen opastetun reitin, mies, jolle sattuu ja tapahtuu kaikkea paitsi romantiikkaa ja lopuksi mies, joka uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä. Mikäli kuvittelit clichén olevan suoraviivainen ja tylsä, haastan sinut lukemaan tämän ja arvioimaan uudelleen käsitystäsi. ;) Paras sijoitus Romance #6, Humor #3

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Muistan hiljaiset sanat, jotka kaikki taatusti kuulivat. "Haluatko sanoa jotain?" Harmaana syksynä punoin muistojeni maailmasta tämän raapaleen ja nyt jotain heikkona mielitekona julkaisen sen. Paras sijoitus #19 in Short Story

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

Dystopiatyyliin kirjoiteettu novelli ilmastonmuutosksesta, ja siitä mitä seuraa, kun maailmaa kurittavat ankarat tulvat ja metsäpalot johtuen ilmastonmuutoksesta. Koko kansa on kriisitilassa.Kaikki evakuoituvat ja pakkaantuvat keskimaahan, johontulvat eivät vielä ole ehtineet niin vahvoina. Millaista elämä on yhden ihmisen näkökulmasta, kun joutuu jättämään perheensä lähteäkseen turvaan? Sanoisin, että tää on osittain ainakin parempaa tekstiä kun mun toinen tarina. Kannattaa lukea tai ees yrittää!! :333 (oikeesti oon super epätoivonen) Kirjotin tän siis koulussa ilmastoviikolla, ja halusin saada tänne julkastuu jotain valmista, joten päätin julkasta tän. Lukuja on vaan yks, ja kertomus sijoittuu vuoteen 2063.