Zsysch
- Reads 38,757
- Votes 2,889
- Parts 14
Minusta oli vÀhÀn absurdia, ettÀ kÀvelin pimeÀssÀ pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kÀdessÀni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta mÀÀrÀnpÀÀtÀ, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. MeidÀn kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvÀ idea, ettÀ meidÀt nÀhtÀisiin yhdessÀ.
"Oot ihan oikeessa", Nikolai sanoi ja tuijotin sitÀ sÀikÀhtÀneenÀ unohtaen hetkeksi kÀvelytaidon. Seisoimme paikallamme yhden katulampun alla ja tajusin vasta sitten, ettÀ olin kaiketi puhunut ÀÀneen. Poskiani kuumotti hiljainen hÀpeÀ, mutta Nikolain silmissÀ ei ollut ivaa. Se hymÀhti ja kohautti olkiaan.