Huumeriippuvuudesta irti taistellut Eeli yrittää kovasti pyristellä elämään kiinni ja saada asiansa kuntoon. Kaikki onkin ihan hyvin, työpaikka ja kunnolliset kaverit pitävät visusti erossa kamasta, vaikka menneisyys yrittääkin välillä repiä takaisin pohjalle. Vankilasta päässyt Konsta on hajalla, vaikka juro ulkokuori antaa olettaa jotain aivan muuta. Uusnatsikaverit pitävät yhtä ja sokealla vihalla pystyy korvaamaan puuttuvaa rakkautta, mutta kaikki tuntuu silti kaatuvan päälle. Konsta haluaisi rakastaa, mutta vihaa itseään liikaa. Eeli haluaisi rakastaa, mutta ei tiedä, kuinka toisen ihmisen sieluun asti pinttyneen vihan saa huuhdottua pois.

"I think I'll miss you forever, Like the stars miss the sun in the morning skies. Late is better than never. Even if you're gone I'm gonna drive, drive..." ~Summertime sadness, Lana Del Rey *** Joel ja Niilo vihaavat toisiaan antaumuksella - kaikki tetävät sen. Yhteisiä muistoja vuosien varrelta ei voi paeta ikuisesti, vaan jossain vaiheessa ne on kohdattava ja käytävä läpi. Onko mahdollista haudata sotakirves monen vuoden jälkeen ja antaa anteeksi toiselle? Ja mitä siitä seuraa, kun kielletyt tunteet ottavat vallan? Tarina petetyksi tulemisesta, vihasta ja rakkaudesta, höystettynä ripauksella sarkasmia ja hevosia. VAROITUKSET: kiroilu, päihteet, seksi, väkivalta, itsetuhoisuus, slowbuild En omista tarinassa käytettyjä kuvia, ne on otettu Pinterestistä.