Jopa vahvassa humalassa mä silti tiedostin, ettei mun pitäisi avautua kellekään. Näyttää vaan iloista naamaa, nauraa muiden mukana ja esittää, että kaikki olisi hyvin. Päätin nousta ja huikattuani tölkkini tyhjäksi, suunnistin talon taakse. Siellä oli hiljaista, ei ketään missään. Istahdin kosteaan aamuyön kastelemaan nurmikkoon puisen omakotitalon nurkalle. Hautasin pään käsiini enkä edes yrittänyt vastustella pintaan puskevia kyyneleitä. Rukoilin vain mielessäni, ettei kukaan pamahtaisi paikalle juuri nyt. . ݁₊ ⊹ . ݁˖ . ݁ Edin elämässä ei tunnu mikään olevan hyvin, vaikka samalla kaikki näennäisesti onkin hienosti. Edillä on paljon kavereita, rakastava perhe ja opinnot ammattikoulussa unelma-alalla, mutta silti synkät ajatukset painavat pojan mielessä jatkuvasti. Kesän loppuessa Edi tietää kaiken muunkin loppuvan: ei enää koskaan ahdistusta tai kipua, pelkkää rauhaa jossain tuolla toisella puolen. Pakkaa tulee kuitenkin sekoittamaan bileissä tavattu mysteeripoika sekä näennäinen ystävä, jonka teot tulevat piinamaan monia vielä pitkän aikaa. TW/SV: Kirja sisältää paljon rankkoja aiheita, jotka on listattu alla. Ethän lue tätä kirjaa, jos tunnet jonkin aiheista ahdistavan tai aiheuttavan pahaa mieltä. Lukeminen omalla vastuulla. itsemurha itsetuhoisuus homofobia puhetta painosta syömisongelmat läheisen kuolema seksuaalinen hyväksikäyttö Apua ajatuksiin saa esimerkiksi Mieli Ry:n kriisipuhelimesta 09 2525 0111💚

Tää on tällanen lyhyt novelli, jonka tein kouluun :D Tää on kirjoitettu Eppu Normaalin vihreän joen rannalla biisin pohjalta. Niin ja tää siottuu jonnekkin 70 tai 80 luvulle. Kuva on pinterestistä!

Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!