Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

"Eihän rakastaminen voi olla koskaan väärin. Ei mistään näin voimakkaasta ja lämpimästä tunteesta voi koitua mitään pahaa. Tarkkailen häntä sivusta, varjoista. Rakkauteni määrällä ei ole rajaa, tekisin mitä vain sen takia. Vain hän tekee elämästäni elämisen arvoista. Minun Kieran." Asser Salin on rakastunut. Rakkaus Kieran Valstetta kohtaan on syvää ja ainoa asia, joka vie eteenpäin. Asser tietää hänestä kaiken ja haluaa viettää jokaisen hetken tämän lähellä. Kieran taas on tuskin vilkaissutkaan Asserin suuntaan eikä tiedä mitään tämän olemassaolosta saatika hänen pakkomielteisistä ajatuksista. Ainoastaan yksi kohtalokas ilta riittää muuttamaan kaiken pysyvästi ja pian mikään ei ole niin kuin ennen. Tarinan spin-off: Oli kerran nuorimies Varoitukset: Tarina sisältää seksuaalisia kohtauksia ja väkivaltaa, joiden lisäksi se käsittelee mielenterveysongelmia ja muita rankkoja aiheita, jotka eivät välttämättä sovellu kaikkien luettavaksi. Aloitettu: 26.3.2020 Lopetettu: 15.2.2021

Eemil Kajanderin elämä ei ole ikinä ollut helppoa. Kaksi vuotta sitten hänen vanhempansa kuolivat autokolarissa, jonka aiheutti Stenmanit, rikas perhe, jonka poika selviytyi onnettomuudesta hengissä. Siitä lähtien Eemil on asunut kahden vanhemman veljensä kanssa, josta ei synny muuta kuin riitaa, huutoa ja erimielisyyksiä. Parhaan kaverinsa kanssa hän on pahaa vauhtia suistumassa pysyvästi raiteilta, jotka veisivät kohti parempaa tulevaisuutta. Kaupungissa, joka on jakautunut kahteen puoleen, asuminen ei ole yksinkertaista, kun tappelut ovat arkipäivää niin toista kuin omaakin puolta vastaan. Kaikkeen siihen ei todellakaan tarvita mukaan Mikael Stenmania, joka muuttaa kaupunkiin serkkujensa luokse asumaan kesken lukuvuoden ja päätyy Eemilin luokalle. Sisäänpäin kääntynyt Eemil vannoo itselleen pysyvänsä kaukana virnistelevästä ja vitsailevasta Mikaelista, joka ei loppujen lopuksi olekaan aivan sitä miltä päälle päin näyttää. Tarinan spin-off: Quatervois Tarina sisältää seksuaalisia kohtauksia, väkivaltaa, alkoholin ja muiden päihteiden lisäksi huumeiden käyttöä, itsetuhoisuutta ja mielenterveysongelmia. Aloitettu 16.7.2019 Lopetettu 31.12.2019

"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen feministi-Unnan puolenvaihto ja avautumisia pisamaprinssi-Xanderille. Tuli pari ongelmakohtaa, kuten fuckboy-Adam ja kysymys siitä, mitä tehdä Adeten suhteen. Mutta mikä merkitsi, tuli utuisia iltoja ja öitä. Koulun suosituimman kaveriporukan asiat olivat kohta ihan miten sattuu, muttei kukaan ulkopuolinen saisi koskaan tietää, koska silloinhan Levin elämä olisi pilalla. ... sisältövaroitus; seksuaalisia kohtauksia, päihteiden käyttöä, homofobiaa ja kiusaamista, väkivaltaa, rumaa kielenkäyttöä suosittelen +14!! kirjassa käydään jonkin verran kääntämättömiä keskusteluja englanniksi en omista kannen alkuperäistä kuvaa, se on pinterestistä! läpieditoin tätä aina vaan uudelleen, nimimerkillä ikityytymätön ... #1 in #finnish [7.2.2021] <3 #1 in #homo [19.3.2021] <3 #1 in #lgbt/#lgbtq [7.5.2021] <3 #1 in #suomi [17.6.2021] <3 #1 in #gay [19.12.2021] <3 ... kirjoitettu & julkaistu toukokuu 2020 - syyskuu 2021 uudelleeneditoitu lokakuu 2022

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

///Jatko-osa Jamille sekä Paulalle!/// Ja vaikka mä olin ollu humalassa, muistin miltä oli tuntunut kun se oli painanut kasvonsa hetkeksi vasten mun selkää. Se oli johtunut väsymyksestä, mutta mikä se kuuma kourasu mun vatsanpohjassa sitten oli? Ja miksei se nojautunut heti kauemmas? Miksi musta tuntu ettei me koskaan voitu olla kavereita?

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.