"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

///Jatko-osa Jamille sekä Paulalle!/// Ja vaikka mä olin ollu humalassa, muistin miltä oli tuntunut kun se oli painanut kasvonsa hetkeksi vasten mun selkää. Se oli johtunut väsymyksestä, mutta mikä se kuuma kourasu mun vatsanpohjassa sitten oli? Ja miksei se nojautunut heti kauemmas? Miksi musta tuntu ettei me koskaan voitu olla kavereita?

Nils passitetaan kesäksi enonsa maatilalle. Otto lupautuu katsomaan hänen peräänsä. Kesästä tulee toisenlainen kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. // Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä.

Uusi kesä koittaa vihdoin, ja Nils palaa Eerolaan ylioppilaana. Edessä on kolme ihanaa kuukautta yhdessä Oton kanssa - iloineen ja suruineen. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. / / Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä. / / / Huom.! Tämä tarina on suoraa jatkoa tarinalleni "Sen kutsuu elohon". Aloitathan siis lukemisen siitä!

Otto matkustaa marraskuun alussa Helsinkiin viettämään vapaaviikkoaan Nilsin kanssa. Lomailun ohessa tutustutaan pääkaupunkiin ja tavataan uusia ihmisiä. 1900-luvun alun Suomeen sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. / / Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä. / / / Huom.! Helsingissä on Sen kutsuu elohon ja Taas niityt vihannoivat -tarinoiden muodostaman tarinaparin "lisäosa". Aloitathan lukemisen tarinasta Sen kutsuu elohon! Kannen valokuva: "Panoraama Nikolainkirkon (nykyisen Tuomiokirkon) tornista lounaaseen". Signe Brander (1909) (yksityiskohta), Helsingin kaupunginmuseo. (http://helsinkikuvia.fi). Lisenssi CC BY 4.0

''Joen rannalla vartoo rakastaan Katjusha, joen korkealla rannalla...'' Kesällä 1939 elettiin Suomessa aikaa, jonka ei uskottu koskaan tulevan: Suomen elintaso näytti lupaavan hyvältä ja Vieno Rautavuori seurusteli. Rakkaansa, Ruslan Sergejevin kanssa elämä tuntui yhtäkkiä valoisammalta, eivätkä mitkään vastoinkäymiset, kuten isoveli Juhanin haukut tai kotikylän jatkuva syrjintä tuntuneet enää niin pahalta. Vaikka suhde oli kielletty ja muulta maailmalta salassa, tuntuivat tämä karjalaistyttö ja puna-armeijan luutnantti löytäneen viimein rakkauden. Onni ei kuitenkaan kestä kauaa, eihän? Niin heidän kuin koko Suomen kauhuksi syttyy sota naapurivaltioita, Neuvostoliittoa vastaan. Tämä ''talvisodaksi'' kutsuttu helvetti tulisi rikkomaan monen ihmisen elämän pysyvästi. Suomen kansa pääsee todistamaan sodan mielettömyyden: Pelosta tulee jokapäiväistä, ruuasta on huutava pula, maata järisyttävät ilmapommitukset ovat osa arkea ja yleinen tietämättömyys riistää hermoja, koskaan ei tiedä milloin kuolema osuu läheiseen tai omalle kohdalle. Tässä sekarorrossa karjalaiset joutuvat jättämään kotinsa ja lähteä sodan jaloista evakkoon. Kylän miehet liittyvät muiden suomalaissotilaiden lailla rintamalle puolustamaan isäinmaata, samaan aikaan kun Neuvostoliiton voittamaton puna-armeija taistelee Stalinin puolesta. Epäinhimillisessä pakkasessa, Mannerheim-linjalla kohtalo ratkeaa. Sota-aikana niin Vienon kuin Ruslaninkin elämä tuntuu hajoavan käsiin. Jatkuvan kuolemanpelon lisäksi myös omatunto kolkuttaa: Onko väärin rakastaa vihollista? Onko oikein toivoa vihollisen kuolemaa, jos hän on sinulle rakas? ''Tajuatko, että petät isäinmaasi , jos rakastat tuota ryssää'' "Me elämme aikaamme varten" Miten näiden vihollismaiden rakastavaisille käy? Onko rakkaus tosiaan sotaa vahvempi? Kumman puolesta elää, rakkauden vai isänmaan? Talvisodasta tulee tänävuonna kuluneeksi 80 vuotta, tarinani on muistolle

14-vuotias Odette siepataan eräänä yönä omasta sängystään. Liiankin nuori tyttö ei pysty silloin vielä kuvittelemaankaan millaiset päivät, viikot, kuukaudet tai jopa vuodet hänellä on edessään. ⬇️ENSIMMÄINEN TARINANI WATTPADISSA!⬇️ _____________________________________________________________ [ Aloitettu 23.6.2018 ] 🚫TARINA SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA, KIROILUA JA ITSETUHOISUUTTA!🚫 Suositellaan 13+

Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

Veronica Morales on 17 vuotias ja hänen menneisyydessään on synkkä varjo. Kuolema tuntuu seuraavan Moralesin sukua. Outoja asioita alkaa tapahtua, ja oudommat asiat ovat jopa edessä päin.