The story is not by me, it's originally by astr0nomika I decided to re-upload it here so that everyone could read it due to the situation that the fanfic has been taken down in GoodReads I took the risks to upload this, so please don't report, if anybody suggests I take it down, I will. This is a DNF fanfic, if you don't want to read it, please just pass. Side note: This is just a fanfiction, do not believe any of the events from this fanfic is from real-life events because it's not.

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

Noel ja Anthony ovat aina olleet erottamattomia, joten miten Noel pärjää, kun paras ystävä tekee itsemurhan? Ja miten asiaan suhtautuu Anthonyn toinen paras ystävä, Noelin vihamies, Caleb?

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Jani ja Aksu seurustelivat ala-asteelta lähtien ja tunsivat toisensa paremmin, kuin kukaan muu. Kun kasiluokka päättyy, niin päättyy suhdekin. Jani pakenee kesälomaksi mummolleen, mutta kun loma päättyy ja hänen pitää kohdata taas Aksu, niin nousevatko tunteet takaisin pintaan? Oliko virhe erota? Heidän suhteensa on jo valmiiksi rikki, voiko sitä enää korjata?