Uusi lukuvuosi alkaa, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen koko uusi luokka on kääntynyt Sandraa vastaan. Jo aiemmin paljon kokenut tyttö ei jaksa uskoa selviävänsä, mutta voiko niin kuitenkin käydä? Varoitus! Tarina on kirjoitettu useampi vuosi sitten, joten teksti on sen mukaista.

Benjaminille kirjoittaminen on henki ja elämä. Välillä paperille ilmestyy kauniita ja koskettavia runoja, välillä humoristisia tarinoita. Mitä tahansa hän kokeekin, hän kirjoittaa sen. Jack on ujo ja kuoreensa vetäytyvä. Hän ei pidä suurista ihmisjoukoista ja yleensä hänet löytää jostain nurkasta kuuntelemasta musiikkia. Gael on hiljainen, ystävällinen, balettia harrastava seinäruusu, josta tulee mieleen My Little Ponyn Fluttershy. Hän on kuitenkin hiukkasen rohkeampi, koska hän ei kuitenkaan alistu kenenkään kynnysmatoksi. James vitsailee kaikesta, mutta voiko ulkokuoren alla olla vakava poika, joka ei tiedä mihin suuntaan mennä? Voiko hauska virne kätkeä jotain synkempää alleen? Bruno on reipas uusia ystäviä etsivä porkkanapää. Hänen tunteensa kuitenkin sekoittuvat suureksi mytyksi, eikä hän tiedä voiko sellainen, joka tuntuu oikealta olla väärää? Hän pelkää sydämensä särkyvän ja pitää sitä muiden ulottumattomissa hinnalla millä hyvänsä, mutta onko lopulta liian myöhäistä? Voiko rakkaus auttaa kaikkeen? Siihen Liam ainakin uskoo. Voiko hän pelastaa ihmiset rakastamalla vai onko asiat sittenkin monimutkaisempia, kuin hän luulee? Andrew on sitoutumiskammoinen fuckboy, joka on aina syömässä. Kaikesta tulee uutta ja ihmeellistä, kun hän tapaa jonkun josta oikeasta pitää. Videopelejä rakastava Lucas osaa olla ilkeä ja töykeä, mutta poikaystäväänsä hän rakastaa. Heitä kaikkia yhdistää ainakin kaksi asiaa: He kaikki pitävät pojista ja he kaikki voittavat matkan Ruotsiin, leirille, jossa tarkoitus on oppia hyväksymään ittensä ja seksuaalisuutensa paremmin, tapaamalla muita samanikäisiä ja samaa seksuaalisuutta olevia nuoria ja kenties hankkia heistä ystäviä.

Huumeriippuvuudesta irti taistellut Eeli yrittää kovasti pyristellä elämään kiinni ja saada asiansa kuntoon. Kaikki onkin ihan hyvin, työpaikka ja kunnolliset kaverit pitävät visusti erossa kamasta, vaikka menneisyys yrittääkin välillä repiä takaisin pohjalle. Vankilasta päässyt Konsta on hajalla, vaikka juro ulkokuori antaa olettaa jotain aivan muuta. Uusnatsikaverit pitävät yhtä ja sokealla vihalla pystyy korvaamaan puuttuvaa rakkautta, mutta kaikki tuntuu silti kaatuvan päälle. Konsta haluaisi rakastaa, mutta vihaa itseään liikaa. Eeli haluaisi rakastaa, mutta ei tiedä, kuinka toisen ihmisen sieluun asti pinttyneen vihan saa huuhdottua pois.

Alma haluaa uskoa, ettei hän ole paha ihminen, mutta menneisyyden koulukiusaajatausta ei jätä häntä rauhaan. Vanhat kuviot ovat kuitenkin takanapäin ja uusi kaupunki sekä uusi ympäristö antavat mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi. Kunnes tuttu tyttö yläkouluajoilta ilmestyy varoittamatta kuvioihin. Se tyttö, jonka Alma kerta toisensa jälkeen sai koulun käytävillä itkemään. Se tyttö, jota Alma ei ole vieläkään kyennyt unohtamaan. Se tyttö, joka edelleen saa Alman ajatukset solmuun ja vatsanpohjassa aikaan kutittelevaa pistelyä. . . teksti, juoni ja hahmot on minun, ethän kopioi!

Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

Siitä tytöstä tuntui usein, ettei sillä ollut mitään ja silti kaikki oli sille liikaa. Sillä pojalla oli kaikkea ja silti siitä usein tuntui, niin kuin jotain puuttuisi. . . . Varoitukset: päihteet, väkivalta, mielenterveysongelmat Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Juulista tuntuu, ettei hän kuulu mihinkään, niin kuin hän leijailisi irrallisena kaiken keskellä kykenemättä ottamaan kiinni mistään. Halu olla onnellinen on vahva, mutta menneisyyden kipupisteet ja kuviossa mukana oleva ex-poikaystävä meinaavat suistaa kaiken raiteiltaan. Aatu ei kestä olla yksin, vaan tarvitsee taustahälinän ja ihmisiä ympärilleen voidakseen pitää kipeät ajatukset poissa. Pahan pojan imagon takana häilyy huoli vaikeuksissa olevista ystävistä ja alkoholismiin vaipuneesta isästä, mutta joskus pitäisi osata huolehtia myös itsestään. Roope pyörittää huumekauppaa, ryöstelee ja tappelee, eikä tunnu välittävän kenestäkään. Tuntuu, kuin hän uisi niin syvissä vesissä, ettei pinnalle pääseminen ole enää mahdollista. Menneisyyden traumat horjuttavat mieltä, mutta Roope ei kykene ottamaan apua vastaan, vaan taistelee demonejaan vastaan yksin. Vuosien saatossa Aatun ja Roopen epävakaa kaveruus on muuttunut rikkonaisemmaksi. Veljellinen side on edelleen olemassa, mutta sekä Roope että Aatu tuntuvat halveksivan toisiaan. Roopen oltua vankilassa Aatu on kuin huomaamatta löytänyt Juulista ystävän, jollaista on aina tarvinnut. Juulista on alkanut tuntua, että Aatu on ainoa johon hän voi luottaa. Juuli yrittää vihata Roopea, mutta se tuntuu olevan koko ajan vaikeampaa. Eikä Juuli enää tiedä mitä hän tarvitsee, Roopea vai Aatua - vai olisiko vain kaikista helpointa lähteä ja jättää kaikki taakseen. - - varoitukset: päihteet, mielenterveysongelmat, väkivallan kuvailu

Se syksy oli kolea ja pimeä, se maistui raudalta ja suolavedeltä, tuntui kipeältä ja raskaalta, vihlovalta painolta rinnan alla. Se syksy oli kuin vihainen ja halveksiva solvaus, tai jäinen sade kyynelten polttamia poskia vasten. Se syksy söi meitä sisältä, hitaasti kuihdutti ilonpilkahdukset suupielistä. Ja se syksy tuntui kestävän ikuisuuden, niin kuin se ei loppuisi koskaan. Sen syksyn jälkeen me ei kai koskaan enää oltu ehjiä. --- (kiuruharju 2014 : juuli, roope, aatu, tiia, oliver, sinna, varpu, alma, miiro, joona, akseli, eelis, sonja, nora, tino, sakke ja emilia) . . . Varoitukset: seksuaalinen sisältö, väkivalta, rikollisuus, huumeet, alkoholi, mielenterveysongelmat, misogynia, homo/transfobia, hyväksikäyttö, itsetuhoisuus, koulukiusaaminen.

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!