Seitsemäntoista vuotias Viljami on kolmanneksi vanhin lapsi kymmenhenkisen lestadiolaisperheen jäsenenä. Viljamin usko joutuu kovalle koetukselle tet-jakson aikana, missä joudutaan keskellä ristitulta jossa kumpikin valinta suuntaan tai toiseen saa aikaan särkyneitä sydämiä. Usko on vahva, mutta niin ovat myös epätavalliset tuntemukset väärää ihmistä kohtaan. Voisivatko usko ja rakkaus ikinä toimia ongelmitta yhdessä?

Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

~My Lion~ Zachary McCartney saa tyttöystävänsä kiinni pettämisestä ja hän päättää muuttaa muiden perheenjäsentensä luokse eri kaupunkiin. Kuntosalilla, josta hän oli saanut töitä muuton jälkeen, Zac tapaa Thomas Greenen, jolla on ehdotus. Suostuttuaan Thomaksen ehdotukseen, Zachary menee kuvauksiin, jossa hän tapaa valokuvaajansa Sebastianin. Tuon ruskeasilmäisen komistuksen, jolla näyttää olevan salainen menneisyys. Highest Ranking: #1 in Finnish Romance 11.11.2017

///Jatko-osa Jamille sekä Paulalle!/// Ja vaikka mä olin ollu humalassa, muistin miltä oli tuntunut kun se oli painanut kasvonsa hetkeksi vasten mun selkää. Se oli johtunut väsymyksestä, mutta mikä se kuuma kourasu mun vatsanpohjassa sitten oli? Ja miksei se nojautunut heti kauemmas? Miksi musta tuntu ettei me koskaan voitu olla kavereita?

Kayden muuttaa sisäoppilaitokseen taidestipendin avustuksella ja tapaa Evanderin, joka vie ujolta pojalta heti jalat alta. Vaikka Kaydeniä varoitetaan Evanderista ei hän siitä huolimatta pysty pysymään erossa pojasta, joka vetää häntä puoleensa ja viehättää mystisyydellään. Luvassa on särkyneitä sydämiä, mustia silmiä, haljenneita huulia, kylmiä katseita, ilkeitä sanoja, hukkaan heitettyjä varoituksia, raakaa opiskelua, kampukselta karkaamista keskellä yötä, lintsattuja tunteja, itkun täyteisiä iltoja ja paljon muuta, kun täysin kotikapungistaan erovassa koulussa Kayden yrittää tasapainotella uusien ystävien ja ei-toivotun rakastumisen välillä, kun Evander on loppujen lopuksi kaikkea muuta mitä Kayden oletti. Spin off: Onko jo liian myöhäistä? Aloitettu 4.4.2019 Lopetettu 8.7.2019

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

Yhdeksäsluokkalainen Niko toimii jälleen kerran kotikaupunkinsa jalkapallojoukkueen kioskin pitäjänä kotipelin ajan. Palkka kiinnostaa kyllä, mutta entä sitten tuo pitkä, ruskeahiuksinen ja kenties vähän komeakin poika, joka tarjoutuu auttamaan Nikoa julisteiden laitossa? --- Inspiraation olen saanut @hajalla -kirjoittajan "Lovebirds"-Oneshot kirjasta! Tätä tarinaa ei olisi syntynyt, ellei @hajalla olisi kirjoittanut näitä kahta upeaa tarinanpätkää. Kaksi ensimmäistä lukua ovat saaneet ideaa hänen kirjoituksistaan, mutta loput olen kirjoittanut aivan itse. Aloin kirjoittamaan tätä ihan vain omaksi ilokseni, jonka jälkeen päätin julkaista tämän. Uusia osia tulee heti, kun sellaisen saan kirjoitettua. Haluan tehdä jokaisesta luvusta hyvän, joten niiden kirjoittamisessa kestää. !!! -EN SHIPPAA JÄTKIÄ Haluan vain kirjoittaa tarinoita ja kun saan oikeasti hyvän idean, tahdon julkaista sen muiden luettavaksi. -TARINA EI PERUSTU TOSIELÄMÄÄN Haluan lisätä oikeasta elämästä asioita tähän tarinaan, mutta mikään tapahtumista ei ole suoraan oikeasta elämästä. Uskon, että tunnistatte itse, jos jokin tapahtuma on tapahtunut. -EN HALUA KOPIOIDA En missään nimessä. Haluan kirjoittaa tarinasta omanlaisen.

Minusta oli vähän absurdia, että kävelin pimeässä pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kädessäni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta määränpäätä, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. Meidän kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvä idea, että meidät nähtäisiin yhdessä. "Oot ihan oikeessa", Nikolai sanoi ja tuijotin sitä säikähtäneenä unohtaen hetkeksi kävelytaidon. Seisoimme paikallamme yhden katulampun alla ja tajusin vasta sitten, että olin kaiketi puhunut ääneen. Poskiani kuumotti hiljainen häpeä, mutta Nikolain silmissä ei ollut ivaa. Se hymähti ja kohautti olkiaan.

"I think I'll miss you forever, Like the stars miss the sun in the morning skies. Late is better than never. Even if you're gone I'm gonna drive, drive..." ~Summertime sadness, Lana Del Rey *** Joel ja Niilo vihaavat toisiaan antaumuksella - kaikki tetävät sen. Yhteisiä muistoja vuosien varrelta ei voi paeta ikuisesti, vaan jossain vaiheessa ne on kohdattava ja käytävä läpi. Onko mahdollista haudata sotakirves monen vuoden jälkeen ja antaa anteeksi toiselle? Ja mitä siitä seuraa, kun kielletyt tunteet ottavat vallan? Tarina petetyksi tulemisesta, vihasta ja rakkaudesta, höystettynä ripauksella sarkasmia ja hevosia. VAROITUKSET: kiroilu, päihteet, seksi, väkivalta, itsetuhoisuus, slowbuild En omista tarinassa käytettyjä kuvia, ne on otettu Pinterestistä.