"Meiltä löytyi kyllä melkoinen valikoima, oli työkykyistä alkoholistia, jäistä mestarivälttelijää, kiusattua kiusaajaa, ryyppäävää teiniangstaajaa ja totta kai väkivaltaista huumediileriä." Iivarin perhe on rikkonainen. Isäpuoli hukuttaa huolensa alkoholiin, äiti taas pakenee kotoa. Pikkusiskot jäävät täysin vaille huomiota, jota tarvitsisivat. Kun kaiken tämän päälle huumekuvioihin sotkeutunut isoveli palaa pikkukaupunkiin, on soppa valmis. Mutta miten soppaan liittyy tyttöystäväehdokkaat Bertta ja Aini taikka parhaan ystävän täydelliseltä vaikuttava uusi poikaystävä? Iivari kahlaa johonkin, missä jalat eivät enää välttämättä yllä pohjaan. Itsenäinen jatko-osa kirjoille Rajoilla ja Suudelmilla. Sisältää väkivaltaa, rumaa kieltä, seksiä, laittomien päihteiden käyttöä, viittauksia itsetuhoisuuteen ja seksuaalista väkivaltaa. 🥈 #suomi (26.11.2025)

RUUSUNHARJU-SARJAN 1. OSA ❞ Se oli kaikin tavoin minun vastakohtani; yön syvä pimeys siinä, missä minä olin keväällä kukkaan puhkeava luonto. Silti se veti jollain mystisellä tavalla minua puoleensa. ❞ • • • • • • • Nuutilla oli ollut elämässään aina vain yksi tavoite: elää kaksikymmentävuotiaaksi. Eeliksellä niitä oli kaksi: värjätä hiukset ainakin kerran jokaisella sateenkaaren värillä ja yrittää tehdä isä ylpeäksi. • • • • • • • Huom! sisältää kuvausta esim. väkivallasta ja päihteiden käytöstä. Aloitettu: 17.12.2022 Valmis: 6.8.2023

Wilman arkea pyörittää alkoholi, vilkas seksielämä, sekä syömishäiriö joka on päivä päivältä vaikeampi pitää salassa. Pakkaa sekoittaa lupaava räppärinalku Jeska, joka saa Wilman toimimaan vasten kaikkia periaatteitaan. TW/CW -bulimia -kannabiksen ja alkoholin käyttö -raju kielenkäyttö by: citykani, 2024 kuvat on pinterestistä, en omista niitä hahmot ja tarina mun keksimiä, ethän kopioi jos tää kirja olis biisi nii tää olis herizenin hellboy

Välillä mua vähän ahdisti aina vaan tuijotella parvekkeelta pihalle, kun muut lähti töihin. Varsinkin, kun itse kävin korkeintaan neljä kertaa viikossa asuntoni ulkopuolella. ~ Asta hymyili mulle aina sillä tavalla hieman surullisesti, kun kävin kaupassa kerran, pari viikossa. Useimmiten se oli joko hyllyttämässä leipäpusseja tai banaaneja, ja hyvin harvoin näin sen jopa kassalla. Ei se koskaan mulle mitään sanonut, mutta tiesin, että se tietää mun asuvan samassa talossa kuin se.

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

kertoo kahdesta nuoresta miehestä jotka löytävät toisensa neulojen ja minigrip pussien keskellä

"Siinä se katsoo mua. Arpi sen naamassa selkeämpänä ja vahvempana, kuin koskaan ennen. Se katsoo mua niin syvälle silmiin, että tekisi mieli riuhtoa itseni irti sen otteesta. En vain voi. En vain voi lähteä sen luota. En varmaan ikinä enää voisi." Rankka nuoruus ja ympärillä vahva huumeiden käyttö ei helpota melkein täysi-ikäisen Empun elämää. Päihde ongelmasta kärsivä paras ystävä ja väkivaltainen isä vetää Emppua koko ajan syvemmälle ja syvemmälle kuoppaan, josta ei ole helppoa nousua ylös. Reunalla kuitenkin seisoo joku. Se joku on joko auttava käsi, joka vetää Empun pois siitä kaikesta pahasta. Tai se joku on painava kivi, joka pudottaa Empun mukanaan vielä syvemmälle, niin ettei enää pääse sieltä ollenkaan ylös. Mitä isoveli oikein salailee? Mihin äiti oikeasti lähti? Saako Emppu koskaan tietää, miksi sen elämä on kuin yksi iso ongelma, johon ei löydy ratkaisuja? *****************************************************Joo moi vaan, jos joku ikinä eksyy tätä lukemaan😅. Alotin kirjottamaan tätä ihan vaan omaksi ilokseni ja kirjottelen varmaan pikkuhiljaa tätä aina eteenpäin. En oo ennen oikeestaan mitään kirjotuksiani julkaissut, mut nyt rohkaistuin ja kokeilen mitä tästä tulee. Mainittakoot vielä, että mulla on lukihäiriö. Tarkottaa nyt lähinnä tän osalta sitä, etten välttämättä huomaa kirjoitusvirheitä, vaikka oikolukisin mun tekstin monesti. Toivon silti, että tästä saa jotain selvää xddd. Halua on kovasti kehittyä kirjoittajana🤩🤩 Varoitukset!: päihteet, väkivalta, seksi, lähisuhdeväkilta, huumeet

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."