"Äkämä on kasvin kasvuhäiriö, jonka aiheuttaa jokin ulkoinen ärsyke, usein punkki tai jokin hyönteinen." Miltä tuntuu olla räjähtävä ristiriita? Miltä tuntuu olla Katri? Evlkl - spin-off CW: Seksuaalinen sisältö, väkivalta

Runoja , kertomuksia, tarinoita, tunteita. Raapustuksia laidasta laitaan. Sanoja kivusta ja kauneudesta, ja kaikesta siltä väliltä. Sanoja joita on harkittu, unohdettu ja jätetty sanomatta, ja niitä jotka huudetaan ääneen sitä enempää miettimättä. Kokoelma, josta voi löytyä mitä vaan.

ʜᴀ̈ɴ ᴘᴜᴅɪsᴛᴇʟɪ ᴘᴀ̈ᴀ̈ᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ. "sᴀ̈ ᴇᴛ ᴛᴀɪᴅᴀ ᴛɪᴇᴛᴀ̈ᴀ̈ ᴛᴀ̈sᴛᴀ̈ ᴍɪᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ, ᴇᴛʜᴀ̈ɴ? ᴠᴀ̈ɪᴛɪᴛ ᴊᴏsᴋᴜs ʜᴀʟᴜᴀᴠᴀs ᴛᴜᴛᴋɪᴀ ʏᴏ̈ᴘᴇʀʜᴏsɪᴀ." "sᴇ ᴏʟɪ ᴇᴋᴀ ᴊᴜᴛᴛᴜ, ᴊᴏᴋᴀ ᴛᴜʟɪ ᴍɪᴇʟᴇᴇɴ! ᴇɪᴋᴀ̈ ᴋᴇɪᴊᴜᴘᴏ̈ʟʏ ʏʟᴇᴇɴsᴀ̈ ʟɪɪᴛʏ ɴɪɪʜɪɴ." "ᴇʟɪ sᴀ̈ ᴇᴛ sᴇʟᴋᴇᴇsᴛɪ ᴛɪᴇᴅᴀ̈ ᴍɪᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ." Vatsan kuolleet perhoset, jonkinasteinen identiteettikriisi, valkotukkainen metsissä liikkuva tyttö ja yöperhos-keijupöly-teoria. Vea ei ollut aikoihin uskonut rakkaustarinoihin eikä fantasiaan, mutta nyt hän oli mitä todennäköisimmin sekaantunut niihin molempiin. Jos ei tiennyt, miten kietoutua itseensä, keijupölytyttöön oli hyvä kietoutua, eikö vain? Kaikki hajoaisi, jos teoria pettäisi. ... sisältövaroitus; ahdistuneisuus, seksuaaliset kohtaukset, homofobia, kehon kommentointi, päihteiden käyttö, ruma kielenkäyttö suosittelen +13 !! en omista kannen alkuperäisiä kuvia, ne ovat pinterestistä! ... #1 in #lesbian [4.3.2022] <3 ... kirjoitettu syyskuu 2021 - helmikuu 2022 julkaistu tammikuu 2022 - heinäkuu 2022

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Siitä tytöstä tuntui usein, ettei sillä ollut mitään ja silti kaikki oli sille liikaa. Sillä pojalla oli kaikkea ja silti siitä usein tuntui, niin kuin jotain puuttuisi. . . . Varoitukset: päihteet, väkivalta, mielenterveysongelmat Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

Seisoimme vierekkäin ja minusta tuntui, ettemme vielä koskaan olleet olleet niin kaukana toisistamme. Sakari oli ollut lähiaikoina ainoa pysyvä asia elämässäni ja välillä mietin, miten kauan se tulisi olemaan niin. Kun välillä katsoin sitä silmiin, en tiennyt kumpi meistä voisi luvata elävänsä pidempään.

HAAVOITETUT-KIRJASARJAN 3. OSA. ''Kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi tätä mun yksinäisyyttä, enkä mä halunnut puhua siitä mitä oli tapahtunut ja kokea sitä kaikkea uudestaan. En kestänyt puhua siitä. En pystynyt puhumaan siitä.. Mä kaipasin mun ystäviä, eikä mulla ollut ketään. Mä olin yksin. Perheestäni huolimatta mä olin ihan yksin. Ne ei olleet mun ystäviä, ne oli mun perhe. Eikä mulla ollut enää ketään muuta kuin perheeni ja se sattui muhun niin pirusti.. Olin menettänyt kaikki ystäväni ja olin ihan yksin..'' Laura on pian 18 vuotta täyttävä tyttö, jonka elämä ei alunperin juuri eroa muiden samanikäisten elämästä, mutta sitten kaikki muuttuu ihan yllättäen ja hänen koko elämänsä mullistuu lopullisesti. Laura kohtaa yksinäisyyttä, toivottomuutta ja pimeyttä, mutta myös enkeleitä ja valontuojia, jotka kulkevat vastatuulissakin hänen mukanaan. Tunteiden vaakakuppi heilahtelee matkan varrella kohdatuissa tunnemyrskyissä rajusti suuntaan jos toiseen, eikä ihmissuhteiden umpisolmuiltakaan, saati sydänsuruilta, voida välttyä kaikissa niissä navakoissa tuulissa. Laura yrittää kuitenkin siitä huolimatta sopeutua elämäänsä mullistavaan muutokseen ja lähestyvään aikuisuuteen, ja luovia samalla parhaansa mukaan monimutkaisessa ihmissuhdeviidakossa, kipuillen erityisesti ystävyyssuhteidensa ja rakkauden suhteen. Kuinka sitten erottaa todelliset ystävät teeskentelijöistä? Entä antaako rakkaus siiville voimaa lentää, vai repiikö se ne vain riekaleiksi? Pysyykö kukaan Lauran rinnalla, vai joutuuko hän yksinäisyyden kadotukseen ja sen paukkupakkasiin, jotka kykenevät repimään siivetkin enkelten selistä? Entä ketkä saapuvat Lauran elämään enkelin siivin, ja ketkä ovat varjoissa lymyäviä demoneita? Miten tunnistaa enkelit demoneista?

HAAVOITETUT-KIRJASARJAN 2. OSA. ''Juuri sillä hetkellä tuuli löi ihan yhtäkkiä mua vasten niin kovaa, että mä hätkähdin ja horjahdin taaksepäin, tömähtäen istumaan laiturin kylmää ja märkää pintaa vasten. Henkäisin tahtomattanikin hiljaa ja kohotin katseeni taivaanrantaan, jossa alkoi näkyä punaista. Nousevan auringon merkki. Mä tuijotin sitä häkeltyneenä, ja samassa mä tunsin lämmön paitani alla, lämmön sydämessäni sen kylmyyden sijaan, johon olin hetkeksi vaipunut. Sydämeni alkoi lyödä lujempaa, kun mä vain tuijotin sitä punaista auringonnousua. Aurinko nousi. Joku tai jokin oli estänyt mua hyppäämästä ja tahtoi näyttää mulle tämän. Toivonkipinän. Auringon. Aurinko nousi yhä. Aamuisin nousee aina uusi aurinko. Elämä jatkuu ja aamuisin nousee silti aina uusi aurinko. Ne sanat kaikuivat korvissani yhä uudestaan ja uudestaan. Aleksi sanoi aina niin.'' 20-vuotias Jasper joutuu kohtaamaan elämäänsä mullistavan kriisin, joka heittää hänet hirvittävään kurimukseen, eikä mikään ole enää ennallaan. Jopa ystävyys ja veljeys, jotka ovat aina olleet Jasperille elintärkeitä, mutta ennen kaikkea tuttuja ja turvallisia, muuttavat muotoaan, kun niidenkin perustus romahtaa. Jasperin kohtaaman kriisin väkivaltaiset järistykset tuntuvat jättävän jälkeensä vain jäätävää kipua ja yönmustan menneisyyden varjon, joka peittää kaiken alleen. Lopulta sen kaiken pimeyden keskelle alkaa syttyä pieniä valonpisaroita, ja Jasper oppii hymyilemään läpi kyynelten. Hän löytää uusia ystäviä ja kokoaa näiden avulla tunteidensa palapelin, jonka osat ovat aina olleet vähän levällään. Veljeys ja ystävyys, jotka ovat aina olleet Jasperin elinehto, ovat sitä vielä entistäkin enemmän, sillä Jasperin sielunveljet, niin uudet kuin vanhat, toimivat enkelinä olkapäällä matkan varrella ja muistuttavat häntä, että aamuisin nousee aina uusi aurinko.