Miltä tuntuu elää päivästä toiseen näkymättömien seuralaisten kanssa? Jotka huutavat ja repivät rikki, mutta joita kukaan ei kuitenkaan näe. Miltä tuntuu, kun ei enää jaksa nousta? Ei sängystä, eikä siitä kuopasta, johon on tippunut vuosia sitten. Miltä tuntuu, kun tuntuu pahalta? Jokaisessa kappaleessa on erikseen CW, joka löytyy aina luvun lopusta.

Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

IN FINNISH Lyhyitä kauhutarinoita. Lähes kaikki löydetty muualta tai käännetty suomenkielelle.