Haluaisin tästä maailmasta kadota Tuulen kuiskeeseen upota Ja mereen hajota Tervetuloa yksinäiseen maailmankaikkeuteeni, Jossa taidan ainiaan olla hukassa. Omistettu koiralleni Roopelle, joka taitaa välillä olla vähän enemmän hukassa kuin minä Runot ovat omiani, enkä haluaisi kopiointia. Kiitos!

Tekotaiteellisuus huipussaan, tunteiden purkua, runoyrityksiä ja synkkää elämää

ʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ. Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan. Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai mitään mitä halutaan. Irrallisia päiviä, olenko minä irrallani päivistä vai päivät irrallaan minusta? Nykyisin eniten ahdistuksesta, niinpä, totta kai, kun eihän päähän näinä päivinä muuta mahdukaan. Epätoivosista pelon sirpaleista ei tule kokonaisia tarinoita, siksi olipa kerran ei ollut enää kauaa. Tulkaa mun kanssa ottamaan trippi tuntemattomaan. ... sisältövaroitus; ahdistuneisuus, rankat ajatukset jos samaistut kirjassa käsiteltyihin tunteisiin, harkitsethan avun piiriin hakeutumista tai edes avautumista jollekulle luotettavalle. ei ole olemassa liian pientä ongelmaa <3

jos mä selviän tästä kuolematta selviän kaikesta

omassa todellisuudessa kaikki tuntuu onnellisemmalta. eläminen hajottaa, mutta ehkä se on sen arvoista. -iltaaurinko

ei mulla ole mitään syytä, miksi joku lukisi tätä. mutta jos sä luet, kiitos. -iltaaurinko

Eli tyhmiä jääkalikkatekstejä meistä, rehellisyysminuutteja ja pähkinänkuoria, raakileita rakkausrunoja ja sydänsuruihin loppuvia Meksikonmatkoja. Niitä aikoja, kun sinä olit vielä kuvioissa, mutta ei oikeastaan muuta. "Kai sitä voisi joskus myöntää, että keksin näitä melodramaattisia tarinoita hukuttaakseni sen faktan, että mekin hukuimme hiljaisuudessa, huomaamatta ja hautajaismenoitta."

trigger warning: ikäviä (toisinaan itsetuhoisia) ajatuksia ja sydänsuruja. lukeminen jokaisen omalla vastuulla <3 keskiyön mietteitä mun omasta sekavasta pikku päästä. tänne on vuodatettu mun sielu ja sydän, ajatukset ja teot. vähän ku päiväkirja, jonne päivittelen runoja sitä mukaa kun niitä kirjoittelen.

pimeys sumentaa mielen puristaa kasaan kuin pesusienen viimeiset pisarat en mä itke

Kuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullisia kuin onnettomiakin, mahtipontisia sanoja ja hienovaraista symboliikkaa, tekstejä, joilla kerran kuvittelin pelastavani maailman. Vaan kävikin niin, ettei minusta tule neroa, diktaattori-yksinvaltiasta, maailman pelastajaa, enkä lausu aatteitani parvekkeella tai propagandafilmillä, vaan kirjoitan ALAS HALLITUS, ALAS KAPITALISMI, ALAS PATSAIDEN YLIVALTA päiväkirjaani yhä uudelleen. Tanssikaa sorretut tanssikaa kauas, uuden maailman näemme vasta. Polttakaa suitsukkeita, kun lennätte kauas tulevaisuuteen.