Sielujen turvapaikka
Nea ja Tuulikki, kaksi sielua toisiinsa kietoutuneina. Aloitettu: 11.10.2019 Loppu: --.--.----
Nea ja Tuulikki, kaksi sielua toisiinsa kietoutuneina. Aloitettu: 11.10.2019 Loppu: --.--.----
❝ Voi rakas, en mä itsekään enää tiedä, mikä on tärkeää tai totta, mutta älä ota tätä liian vakavasti, nää on vaan mun ajatuksia. ❞ Kun rakastetaan muita paljon, itseä liian vähän ja itketään ikävästä. Lastuja ja muita sepustuksia.
Siitä se kaikki alkoi: täysin yllättäen vaihdetusta suudelmasta. Vielä silloin en tiennyt mihin kaikkeen ajautuisin sen tai tuon ihmeellisen tytön kautta. Lydia kamppailee omia ongelmia ja ajatuksiaan vastaan, kun hänen elämäänsä astuu yllättäen Ruska, joka lämmittää tytön sydämen ja tuo tämän elämään valoa, jota edes...
Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mut...
"Meillä on kaksi sääntöä. Yksi - ei väkivaltaa missään muodossa. Kaksi - älä koskaan kysy unohdetulta hänen synnistään. Täällä kaikki saavat toisen mahdollisuuden." Tulevaisuuden yhteiskunnassa vakaviin rikoksiin syyllistyneille nuorille annetaan mahdollisuus valita kohtalonsa - he voivat joko kuolla tai liittyä Unohd...
Katsoin oville ja näin juuri sen saman tytön unestani. Tunsin poskieni alkavan kuumottaa ja ajattelin mitä tyttö teki täällä. Tunsin sydämeni tykyttävän rinnassani ja ajattelin ettei tämä voinut olla mahdollista, ei se vaan voinut. ___________________________ Ruska on juuri muuttanut Lappeenrantaan vanhempiensa äkill...
Mun ajatuksia runoina, koska mä en osaa kirjoittaa niitä mitenkään muuten. Kuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/asetelma-kasvikunta-kaunis-kelluva-1671643/
Lisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202
Se syksy oli kolea ja pimeä, se maistui raudalta ja suolavedeltä, tuntui kipeältä ja raskaalta, vihlovalta painolta rinnan alla. Se syksy oli kuin vihainen ja halveksiva solvaus, tai jäinen sade kyynelten polttamia poskia vasten. Se syksy söi meitä sisältä, hitaasti kuihdutti ilonpilkahdukset suupielistä. Ja se syksy...
Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa...
Minusta oli vähän absurdia, että kävelin pimeässä pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kädessäni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta määränpäätä, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. Meidän kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvä idea, että meidät nähtäisiin yhdessä...
Kun päätät kirjoittaa pieniä kirjeitä ihastuksellesi post-it-lapuille. Et aio koskaan antaa niitä hänelle, mutta kirjoitat silti. Varovasti taittelet laput origamisydämiksi ja piilotat purkkiin. Mutta mitä sitten teet kun huomaat purkin hävinneen lappujen kanssa? --- Valmis
Iidan elämä on pelkkää samaa kiertokulkua. Jokainen päivä tuntuu ihan samalta. Hänen elämäänsä kuitenkin ilmestyy tyttö, joka saa kaiken täysin muuttumaan.
Kaunista pianonsoittoa seurannut Sohvi ei löydäkään kasaa kultakolikoita, vaan jotain paljon parempaa. Wilhelmiinan. Mysteeritytön, jonka Sohvi haluaa selvittää.
Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin. Toinen pelkkään mustaan. Kolmas ei välittänyt mistään. Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine väreineen. Mitä sitten, vaikka hänen pienikin kosketuksensa saa koko kroppan...