Lyhyt yksiosainen novelli tytöstä, joka voittaa Nälkäpelin, mutta menettää rakkautensa. Novelli tytöstä, joka joutuu elämään loppuunsa asti syyllisyydessä. Novelli tytöstä, joka tulee olemaan velkaa elämänsä kuolleelle. //Nälkäpelin idea ei ole minun keksimäni, vaan Suzanne Collinsin.//

Mitä tapahtui Lucy Gray Bairdille Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -kirjan jälkeen? Tämä novelli jatkaa tarinaa siitä, mihin se jäi kirjassa, ja kertoo, mitä tapahtui Lucy Gray Bairdille sen jälkeen, kun hän luotti Coriolanukseen vain tullakseen tämän pettämäksi. Sisältää spoilereita! En suosittele lukemaan tätä, jos et halua juonipaljastuksia Suzanne Collinsin Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -kirjan (2020) lopusta. (Also available in English.)

"Se oli kohtalon käsikirjottama." "Ai uskotko sä kohtaloon?" katson tätä hieman epäillen. "Jotkut asiat on vaan niin ihmeellisiä ja sattumanvaraisia, että kohtalo on ainoa järkevä selitys." Tuo on kyllä totta. Mitä ihmettä minä teen Olivian asunnossa lauantai-iltana? Miten on mahdollista, että juttelen juuri hänen kanssaan kohtalosta. Eilen en tiennyt työstä vielä mitään ja nyt olen tässä tilanteessa. "Elämää ei kestä jos ei usko ylempään voimaan, joka on kirjoittanut kaiken jo valmiiksi. On helpompaa jatkaa eteenpäin kun tietää kaikella olevan jokin tarkoitus." tyttö virnistää. Kohautan olkapäitäni rikkomatta katsekontaktiamme. Jos ihmisen sielun olisi mahdollista nähdä silmien kautta, olisin jo syvällä Olivian sisimmässä. Miten toisen silmät voivatkin kiehtoa ja sanoa niin paljon olemalla hiljaa. "Mihin sä uskot, Aleksandra?" ***** ˗ˏˋ Some journeys take us far from home. Some adventure lead us to our destiny.'ˎ˗

Rasmus on aina pyörinyt mielessäni vaikka hän onkin parhaan kaverini veli, mutta erään merkityksellisen illan jälkeen en voi muuta enää ajatellakaan. Pystyykö Rasmus olemaan ensimmäinen kerta, parhaan ystävän veli ja samalla luottamuksen arvoinen? Tän upean kannen on tehnyt @antakaaruokaa ❤️

Minusta oli vähän absurdia, että kävelin pimeässä pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kädessäni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta määränpäätä, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. Meidän kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvä idea, että meidät nähtäisiin yhdessä. "Oot ihan oikeessa", Nikolai sanoi ja tuijotin sitä säikähtäneenä unohtaen hetkeksi kävelytaidon. Seisoimme paikallamme yhden katulampun alla ja tajusin vasta sitten, että olin kaiketi puhunut ääneen. Poskiani kuumotti hiljainen häpeä, mutta Nikolain silmissä ei ollut ivaa. Se hymähti ja kohautti olkiaan.

Tuukka Aaltokoski on 15-vuotias nuori poika. Tuukka on hyvä isoveli, auttavainen ja kiltti, joka harvemmin on missään ongelmissa. • Iiro Vaaranmaa on tuppukylän kasvatti. Kapinallinen nuori. Iiro on huono koulussa, ärtyisä ja aikaansaamaton. Vai onko Iiro sittenkin jotain aivan muuta? Mitä jos Iiro onkin kiltti ja auttavainen - aivan kuten Tuukka. • Kokemäki on tavallinen tuppukylä. Se on hiljainen ja yleensä hyvin rauhaisa. Kylän nuoret tekevät hölmöyksiä ja rikkovat sääntöjä. Onko Kokemäki vain taas yksi kapinallisten teinien kylä vai onko se jotakin muuta? • Varoitus! Sisältää huonoa kielenkäyttöä, väkivaltaa, seksuaalisia asioita, päihteitä ja vakavia aiheita (masennus, itsetuhoisuus, kuolema jne.) Aloitettu: 16.3.2022 Lopetettu: 27.7.2022 • Highest ranking: romance #1 gay #2 teen #3 boyxboy #4

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Traumat. Taistelut. Ylä-aste. Bändi. Maailma..... Millaista elämä on kun Aurora on kasvanut jo teiniksi ja käy kahdeksannetta luokkaa? Onko traumat ja epänormaalit asiat unohduksissa? Entäpä ihmissuhteet? Seikkailu jatkuu, tosin ei se tässä välissä minnekään ole loppunut. Blind Channelin ja heidän ystäviensä arki on ollut jo reilu 14 vuotta yhtä kaaosta, tuleeko sille loppu vai paheneeko asiat entisestään? Asioita ei ainakaan yhtään helpota koko ajan pesäpaikkaansa vaihtava hirviö, mutta se ei ole ainut vaara mikä vaanii.... Sarjani neljäs osa on täällä. (2 kautta tiktokissa käyttäjällä @blind.channel._editz ja yksi kirja täällä ennestään: Coming Back For More || Blind Channel ) Suoraan sanottuna tämä kirja on fanfiction ja fantasian yhdistelmä. ⚠️⚠️ Kirja on täysin mielikuvituksen tuotetta mikä ei todellakaan ole totta. Varoituksia lukuihin en erikseen käytä, joten lue omalla vastuulla. Tämä kirja sisältää kirjaimellisesti kaikkea, kuten edellinenkin:) ⚠️⚠️ (Kirja aloitettu: 24.12.2022 Kirja lopetettu 17.7.2023)

Alma haluaa uskoa, ettei hän ole paha ihminen, mutta menneisyyden koulukiusaajatausta ei jätä häntä rauhaan. Vanhat kuviot ovat kuitenkin takanapäin ja uusi kaupunki sekä uusi ympäristö antavat mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi. Kunnes tuttu tyttö yläkouluajoilta ilmestyy varoittamatta kuvioihin. Se tyttö, jonka Alma kerta toisensa jälkeen sai koulun käytävillä itkemään. Se tyttö, jota Alma ei ole vieläkään kyennyt unohtamaan. Se tyttö, joka edelleen saa Alman ajatukset solmuun ja vatsanpohjassa aikaan kutittelevaa pistelyä. . . teksti, juoni ja hahmot on minun, ethän kopioi!

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.