Syksyllä 2018 koulutehtäväksi kirjoitettu novellimuotoinen fanfiction Ketunroihun Sen kutsuu elohon -tarinaan. Hahmot ja paikka eivät siis kuulu minulle vaan Ketunroihulle. Ohjeena oli kirjoittaa korkeintaan yhden sivun mittainen novelli, joten teksti jäi siksi hyvin lyhyeksi. Novellin voi periaatteessa lukea, vaikkei olisi lukenut Ketunroihun tarinoita Otosta ja Nilsistä, mutta novelli sisältää juonipaljastuksia. Suosittelen silti lukemaan Sen kutsuu elohon ennen novellin lukemista, ja myös Taas niityt vihannoivat, jotta poikien tarina ei jää kesken. Novelli itse kertoo Oton ja Nilsin juhannusyöstä. // editoitu kesällä 2021 tilin siivouksen yhteydessä

Uusi kesä koittaa vihdoin, ja Nils palaa Eerolaan ylioppilaana. Edessä on kolme ihanaa kuukautta yhdessä Oton kanssa - iloineen ja suruineen. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. / / Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä. / / / Huom.! Tämä tarina on suoraa jatkoa tarinalleni "Sen kutsuu elohon". Aloitathan siis lukemisen siitä!

Kiitos Sherlockin ja hänen arkkivihollistensa, on Johnia kuljeteltu ja raahattu milloin minnekkin, aina Sherlockin vuoksi. Mitä jos kerran kyse olisikin Johnista? suomeks ¤ johnlock ¤ oneshot ¤ eka julkasu, olkaa kilttei

"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen feministi-Unnan puolenvaihto ja avautumisia pisamaprinssi-Xanderille. Tuli pari ongelmakohtaa, kuten fuckboy-Adam ja kysymys siitä, mitä tehdä Adeten suhteen. Mutta mikä merkitsi, tuli utuisia iltoja ja öitä. Koulun suosituimman kaveriporukan asiat olivat kohta ihan miten sattuu, muttei kukaan ulkopuolinen saisi koskaan tietää, koska silloinhan Levin elämä olisi pilalla. ... sisältövaroitus; seksuaalisia kohtauksia, päihteiden käyttöä, homofobiaa ja kiusaamista, väkivaltaa, rumaa kielenkäyttöä suosittelen +14!! kirjassa käydään jonkin verran kääntämättömiä keskusteluja englanniksi en omista kannen alkuperäistä kuvaa, se on pinterestistä! läpieditoin tätä aina vaan uudelleen, nimimerkillä ikityytymätön ... #1 in #finnish [7.2.2021] <3 #1 in #homo [19.3.2021] <3 #1 in #lgbt/#lgbtq [7.5.2021] <3 #1 in #suomi [17.6.2021] <3 #1 in #gay [19.12.2021] <3 ... kirjoitettu & julkaistu toukokuu 2020 - syyskuu 2021 uudelleeneditoitu lokakuu 2022

Nils passitetaan kesäksi enonsa maatilalle. Otto lupautuu katsomaan hänen peräänsä. Kesästä tulee toisenlainen kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. // Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä.

Ruusukumpu, täydellinen pikkukaupunki. Paitsi jos kysytään 16-vuotiaalta Alexander Pietilältä, jonka elämää sekoittavat menneisyys ja salaisuudet. Alexanderin jokainen päivä tuntuu samanlaiselta ja merkityksettömältä, kunnes kuvioihin astuu uusi poika, jonka sinisten silmien katse tuntuu näkevän suoraan sieluun. On aika paljastaa salaisuudet ja hypätä tuntemattomaan. *** Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen pikkukaupunkiin Ruusukumpuun.

Täydentävätkö vastakohdat todella toisiaan? 17-vuotiaat pojat Reetu ja Sake kamppailevat seksuaalisuutensa, itsensä ja toistensa kanssa. Highest ranking in romance: #1 ❤️ Highest ranking in boys: #1 ❤️

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs, oothan tässä vielä huomenna / Reese & Blake

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Seisoimme vierekkäin ja minusta tuntui, ettemme vielä koskaan olleet olleet niin kaukana toisistamme. Sakari oli ollut lähiaikoina ainoa pysyvä asia elämässäni ja välillä mietin, miten kauan se tulisi olemaan niin. Kun välillä katsoin sitä silmiin, en tiennyt kumpi meistä voisi luvata elävänsä pidempään.