"Älä tule lähemmäs!" kiljun. "Emme aio satuttaa sinua. Ainakaan jos et tee mitään tyhmää. Vila, hengitä." Pitäsikö tuo muka uskoa? Joo, muuten vain sidoimme sinut tähän sänkyyn kuin mitkäkin psykopaatit. Paniikkini vain yltyy. Tämä kaikki on kuin jostain painajaisesta, mutta se tapahtuu oikeasti. "Miksi luottaisin sinuun? Minut on kaapattu, enkä edes tiedä missä olen ja sinäkin olet ties mikä rikollinen!" huudan ja paniikkikohtaukseni vain pahenee. En saa henkeä. Miksi minä auon päätäni tuolle epäluotettavalle rikolliselle? Hän voisi tappaa minut saman tien. Viimeinen tyyppi, jolle kannattaa vittuilla. Alan vapista kyyneleet silmissäni ja tunnen taas vahvana kivun olkapäässäni. Viimeinen ajatukseni on, että jos annan periksi, olen täysin näiden rikollisten armoilla. Siitä huolimatta silmäni painuvat kiinni ja vaivun uudelleen pimeyteen. ------ 17- vuotias Vila elää tavallista elämää lukiossa ja rakastaa kauhua sekä yöllisiä retkiä pimeissä metsissä. Eräänä iltana hänen harmiton seikkailunsa saa kuitenkin yllättävän käänteen ja Vila onnistuu sotkemaan itsensä johonkin, josta ei ole paluuta... ------ - TÄYSIN VALMIS - Päätin etten palaa enää myöhemmin parantelemaan ja korjailemaan näitä lukuja, koska tää on mun eka kirja eli teksti on tosiaan alkuperäistä ja siinä näkee myös lukujen varrella mun kehittymisen (toivottavasti) eli jätän tän tarinan siis tänne tälläsenään enkä muuttele sitä enää jälkeenpäin Varoitan että tää on tosiaan mun eka ikinä tehty kirja ja kirjoitettu seiskaluokalla niin en lupaa mitään mestariteosta:) Lukujen pituus on 1000-2000 sanaa ⚠️Ainii ja sisältövaroitus!!!⚠️ Tässä on vähän kaikkee en jaksa luetella mut en lukis jos oisin kovin herkkä et lue omalla vastuulla! Kaikki tekstit on mun (kuva mukaan lukien, joka on mun joskus tekemä maalaus:P) joten ethän kopioi! Ei muuta kun kivoja lukuhetkiä:D

Jatkuu jälleen! Milena Boyarov lähtee vieraan miehen matkaan. Pian hän löytää itsensä aseiden ja huumekaupan keskeltä. Milena löytää paikkansa Volkovissa mutta käy moraalista taistelua itsensä kanssa. Hän on vaarassa kadottaa itsensä. Asioita vaikeuttaa Valterin ja Nikolain jännite. Voiko yksi nainen tuhota monta vuotta kestäneen ystävyysuhteen? Kansikuvan tehnyt @norakaro!

"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on vaikea enää koota yhteen. Äänesi häviää olemattomaksi kuiskaukseksi, näkösi sumenee kyynelistä jotka ovat odottaneet jo kauan vapautta, sitä vapautta jonka olet niiltä itsekkäästi kieltänyt. Et pysty tekemään mitään muuta kuin vajoamaan polvillesi ja antaa kyynelien valua poskillesi. Ja silloin tiedät, että olet menettänyt jotain...jotain sellaista mitä et saa enää koskaan takaisin. " Eletään 1700- lukua. Mestarivarkaan tytär, Marie Silver odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa. Kuin taikaiskusta kapteeni Stowe pelastaa hänet odottamattomalla ehdotuksella. Mitä tapahtuu, kun Marie lähtee miehen oppaaksi matkalle, jolta ei puutu vaaroja. Pelkoa herättää pahamaineinen Winters, sekä hänen joukkonsa, joka ei siedä tunkeilijoita alueellaan. Selviääkö Marie hengissä matkalta, joka muuttuu hetki hetkeltä vaarallisemmaksi. ~ Paras sijoitus Historical Fiction #1

Olivia on tarkoitus kruunata kuningattareksi nuoresta iästään huolimatta. Katastrofaalinen kruunajaispäivä ajaa Olivian pakosalle ja turvautumaan uusiin tuttavuuksiin koko valtakunnan kohtalon ratkaisemiseksi. Romantiikan ja magian täyteisen fantasiatrilogian ensimmäinen osa. Kirjoittaja: Laris Nimi: Trust / Luottamus Ikäsuositus: 12 Genre: romantiikka, seikkailu, fantasia Julkaisuvuosi: 02/2009-12/2010, uudelleen päivitetty 2018 ja 2020. Trustista on valmistumassa omakustanteena oikea kirja. Status: Valmis - 28 lukua Trilogia julkaistu kokonaisuudessaan sivuillani http://paperangels.arkku.net Best ranking: 1st in Fantasy

Historiallinen rakkaustarina. Fiktiivinen tarina eikä pohjaudu oikeisiin Euroopan kuninkaallisiin vaikka nimet voi olla samat.

"Mä tapasin sut aika jännällä tavalla" "Nii tapasit, onneks et sentään heittäny sitä ruukkua sua päin, muuten ei oltais tässä" "En mä sitä ruukkua tosin vahingoittais, se on liian kaunis sellaseen. Ihan eri maailmaa kun sun naamas" "Haha, mä vihaan sua" "Mäki rakastan sua" ~°~°~ 19-vuotias Caroline Pince asuu yksin, aika pienessä asunnossa, keskellä Helsinkiä. Yhtenä päivänä kuitenkin Caroline saa sähköpostia kahvilalta, joka kovasti haluaisi Carolinen töihin heille. Carolinehan on ihan täpinöissään tiedosta mutta saakin tietää että tuon pitäisi muuttaa Los Angelesiin. Caroline päättää ottaa työnsä vastaan sillä palkka on parempi, asuntokin maksettaisiin Carolinen puolesta ja asunto olisi muutenkin paljon, siis paljon, isompi kuin nykyinen. Miksi Caroline tänne jäisi? Myöhemmin syitä kertyy enemmän kuin yksi. ~°~°~ Joo tää on siis uudestaan postattu tarina! Kiitos kun jaksatte lukea!

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

« "Etköhän sä oo jo tarpeeks juonu." Katson häntä hetken silmiin jonka jälkeen otan uuden mukin pöydältä ja sanon vihjailevasti: "Ja mitä sä aijot tehdä asian suhteen?" En tähän oikeasti vastausta odota ja käännän katseeni boolikulhoon. Pian näen hänen laittavan punaisen muovimukin pöydälle ja ottavan minua leuasta kiinni. Ei kauaa mene kun hän jo suutelee minua. » 16v Sophia on unelmoinut pienestä asti päästäkseen lukioon kavereidensa kanssa. Vihdoin tämä päivä koittaa. Parhaan kaverinsa kanssa tästä tulisi paras kouluvuosi heidän elämässään. Tai niin Sophia luuli.. Hänen ahkera opiskelunsa ja velvollisuuksien suorittaminen unohtui parissa illassa, kun tapasi tämän pojan joka vielä pari päivää sitten oli viimeinen vaihtoehto kenet valitsisi koko koulusta. Tarinan ekat luvut voivat olla tönkköisiä ja epäselviä, sillä tämä on ensimmäinen tarina minkä kirjotan. Älä anna ensimmäisien lukujen vaikuttaa koko kirjaan!! Lisäks varotan jo et täs tarinassa ihan perkeleesti kaikkii bileitä, mut sielhän se kaikki draama tapahtuu nii siks niitä on täs tarinassa tooosi paljon:Dd «H U O M I O» tarinassa on mm: -kirosanoja -päihteitä ja niiden käyttöä -kliseitä -seksuaalista häirintää -seksuaalisia kohtauksia -väkivaltaa Tarina ja hahmot ovat omasta päästäni, mutta olen lukenut monia Wattpadin suomalaisia rakkaustarinoita (lmao) ja olen niistä saanut myös paljon inspiraatiota ja ideoita. Kaikki kuvat ovat Pinterestin syövereistä! Älä kopioi hahmoja tai tarinaani. Plagiointi on rikos!

Kaikki puhuvat ikuisuudesta, kuin se todella olisi totta. Mutta totuus on, ettei mikään ole ikuista. Kaikki loppuu aikanaan. Tämä on tarina siitä, kun kaikki kaunis murtuu ja jättää jälkeensä suuria tuhoja. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä se siitä veroittaa.

17-vuotias Mindy Hampton on joutunut jo ala-asteella kiusaamisen uhriksi. Ja se jatkuu edelleen Elisabethin takia. Mindyn luokalle tulee uusi oppilas nimeltä Shawn Roberts. Shawn haluaa kuitenkin tutustua itsetuhoiseen ja herkkään tyttöön. "Otan partaveitsen käteeni ja viillän käteeni useita viiltoja. Niiden pitäisi helpottaa oloani. Mutta tunne tuntuu vain turhalta. Saisi tämäkin jo riittää. Kyllä minä vielä paranen? Vai mitä?" "Arvasin, hän on paskiainen! Kuka minusta muka välittää? Ei kukaan? Ei ole varmaan koskaan välittänytkään." ______ Lue omalla vastuulla. Kirja on tehty vuonna 2015 tai 2016. Joten ei mikään kirjoitusvirheiden tai väärän kielirakenteen välttämä kirja!