« Ja niin minä menin metsään, jonne meneminen oli kiellettyä. » ☾ Prologi on sisällä kirjassa. Avaa siis kirja ja uppoudu tarinaan. -- Kaikki mitä luet tästä kirjasta, on mun mielikuvituksen tuotetta. Kaikki oikeudet on siis mulla, ethän kopioi! ©Akileia

A group of soldiers, from young initiates to hardened veterans, must fight back against the alien race that destroyed Earth decades ago. The problem is that they don't know which alien race it is. Hana Le-Illych had never seen stars before, and soon, she'll wish that she never had. Cover by -philosophical. Still in the editing process. Highest ranking: 1# in science fiction

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

"ᴠᴀɪᴋᴋᴀ ɴᴇ ᴇɪᴠᴀ̈ᴛ sɪᴛᴀ̈ ɴᴀ̈ᴋɪsɪᴋᴀ̈ᴀ̈ɴ sᴀ̈ ᴏʟᴇᴛ ᴀɪɴᴀ ᴍᴜɴ ʀᴀᴋᴀsᴛᴇᴛᴛᴜɴɪ." Novelleja rakkaudesta joka poistettiin historiasta. ... en omista kannen alkuperäistä kuvaa, se on pinterestistä! ... #1 in #novelli [2.7.2022] <3 ... kirjoitettu & julkaistu kesäkuu 2022