Sätkä kiertää. Tulee toiset, kolmannet, neljännet ja viidennet hitit. Joku kääntää uuden sätkän, joku kyhää piipun. Vanha, virttynyt vaalea punainen sohva muuttuu paloauton punaiseksi silmissäni. Joku lisää ääntä kaiuttimiin. Kaikkia naurattaa niin vitusti, mutta vieras tyttö hymyilee kaikista kirkkaimmin. En huomaa, kuinka pimeä hiipii huoneeseen ja peittää kaiken alleen. Autiotalon ulkopuolella lumi värjää meiltä salaa maat valkoiseksi, mutta mä en edes huomaa. Paljon myöhemmin kotiin lähtiessäni liukastun mustaan jäähän. Kiroan, nauran ja nousen ylös. Sellaista oli aika ennen: nousuja ja nousemisia.

"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan, tällä kertaa vesirajaa kohti. Ella on 16 vuotias ja aloittanut juuri lukion. Hän elää kaksi vuotta vanhemman isoveljensä kanssa äitinsä omistamassa talossa. Ellan vanhemmat erosivat hänen ollessa alle vuoden eikä hänellä koskaan ole ollut isää. Hänen parhaat kaverinsa Mila, Siina ja Jenni pääsivät samalle luokalle Ellan kanssa myös lukiossa ja ovat erottamattomat. Ella huomaa myös Isoveljensä Aleksin parhaiden kavereiden Emilin ja Ilarin olevan samassa koulussa eikä pidä ajatuksesta. Ellan ja Emilin välille kehittyy kuitenkin erityinen yhteys eikä myöskään riidoilta vältytä. Varoitus! Tarinassa on hahmoja joilla on mielenterveysongelmia/ahdistusta sekä käytetään päihteitä vähän. Eli jos aiheet ei oo kivoja tai koet olevasi herkkä niille ni jätä vaan lukematta ittesi vuoks. Kuvat on pinterestistä. Tää on mun eka tarina joten ei kannata olettaa liikoja!! :) Ja kiitti tosi paljon jos luet.🤍 Jos luet ja huomaat virheitä tai epäkohtia ni ilmota niistä. Muista kans että älä kopioi hahmoja tai juonta :)